Murha- ja tappomeininki meneillään. Britti James Felton, internethölynpölyn tuottaja, kuten kustantaja Bazar hänet esittelee, vetelee lonkalta lokaan kevyesti naurahtaen jutuntyngillään puolensataa tuntematonta ja tunnettua julmuria ja pahuuden kylväjää historian saatossa. Ei kun mukaan vaan!
Ei Felton kuitenkaan juttuja itse keksi, niin kuin jotkut kohutoimittajat, ainakaan runsaasta viiteluettelosta päätellen. Kunhan virnuilee vakavilla asioilla.
Tuokin Kolumbus – mikä paskiainen, kaikkea muuta kuin ylistämämme! Seksiorjuutta ja kullanhimoa täynnä koko ukko, joka kaiken tappotouhun päälle uskoi, että maailma on tissin muotoinen, jotain ”una teta de muger allí puesta”.
Entä tämä nainen, Jeanne de Clisson 1300-luvun merirosvoava ranskatar!
Hän vei lapsensa katsomaan miehensä päätä, koska se oli nyt esillä seipään nokassa. Käynnin oli kaiketi tarkoitus lietsoa lapsiin vihaa.
Kirjan tekijän mielessä pyörii toinenkin vaihtoehto: ”Isänä kuitenkin sanon, että voi myös olla, että Jeanne ei vain enää yksinkertaisesti keksinyt mitään muuta touhua lasten kanssa ulkona.”
Eli noin vinoa on internet-hölynpölytuottaja Feltonin huumori. Ken tyylistä nauttii saa kirjasta irti ylen paljon. Ken ei, niin onpa vastenmielistä luettavaa vastenmielisistä valloittajahaluisista ihmisistä kautta aikain. Kevyempi painos Amnestyn vuosiraporteista. Kirjan käännöksestä vähän nikottelinkin jo taannoin omissa Hikatuksissa.
Voi olla että Paskiaiset uppoaa lyhyiden nopearytmisten hikotuttavien tappojuttujen myötä pelaajasukupolviin; itse sain paljon enemmän irti vastaavasta kotimaisesta eli Ari Turusen Mulkerot-kirjasta, alaotsikoltaan Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja.