Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit on edennyt neljänteen osaansa. Komediallinen nuortenkirjasarja keskittyy Jackiin ja tämän ystäviin, jotka tuntuvat olevan viimeiset ihmiset hirviöiden täyttämässä kaupungissa.
Tavalliselle ihmisille maailmanloppu voisi olla kurjaa, mutta Jackille ystävineen tilanne ei ole niin kamala. Toki muilla on huolta vanhemmistaan, mutta Jackilla on hauskempaa kuin koskaan. He ovat muuttaneet puuhun rakennettuun linnoitukseen, jota on tehty hirviöturvalliseksi asein ja ansoin. Nyt vuorossa on talvi, joka tuo uudet ilot ja haasteet selviytyjille.
Aikaisemmissa osissa selviytyjiä vastassa on ollut aina jokin hirviö, kuten zombiet. Tällä kertaa vastassa on toinen ihminen. Tämä on tervetullut muutos, sillä aikaisempien osien ongelmana on ollut että hirviöt ovat olleet tavallaan hyvin passiivisia. Ne vain odottavat jossain, että päähenkilö tulee vuorovaikuttamaan heidän kanssaan. Tällä kertaa vastus on hieman aktiivisempi, mutta yhä toivoisi aktiivisempaa juonta. Erikoisia kummajaisiakin löytyy vähän joka lähtöön sarjan edellisten osien tapaan.
Edellisten osien suurin heikkous oli kerronta, jossa toistettiin tarinan opetusta kyllästymiseen asti. Tietysti kyse on nuortenkirjasta, mutta silti se sai minulle tunteen, että kirjailija aliarvioi lukijoitaan. Tälläkin kertaa sitä on, mutta onneksi kenties vähemmän kuin aikaisemmissa osissa.
Lähes joka aukeamalla oleva kuvitus herättää hyvin eloon kerronnan. Se korostaa myöskin tehokkaasti kirjan vitsejä.
Kokonaisuutena Kosminen kauhu on kuitenkin toimiva nuortenkirja. Maailmanlopusta selviäminen on hauskaa touhua. Kirja toimii lukemisen juuri löytäneille. Tämä sarja oli yksi suositukseni Mitä pojat lukee-kampanjaan.