Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kokoelmaan sisältyvät teokset Tristia, A Human Been, Amnesia allegro,Ctrl Alt Del, Linnumpi nyt, Godbuy, Sesame mucho, Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick sekä Lehtien kirja. Tekijän oma teksti takakannessa sanoo: ”Jos maailmankuvasi on kompakti kokonaisuus, jos et usko rinnakkaisiin ja lomittuviin todellisuuksiin etkä tahdo rasittaa aivojasi, jos haluat sisäsiistiä viihdyttävää nykylyriikkaa ja päästä helpolla – unohda tämä kirja.” Sitä nimenomaan ei pidä tehdä!
Kirja on Hannu Helinin lähes koko elämä yksissä kansissa, hänen elämäntyönsä, ehkä tärkeimmät niistä ainakin. Itse tutustuin tekijään hänen ensimmäisen (ja tähän mennessä ainoan) proosateoksen yhteydessä eli sain 1980-luvulla käsiini Sanna Sannaseni -romaanin (1980), joka teki jostain syystä lähtemättömän vaikutuksen. Kun seuraavaksi luin hänen runojaan, kyseessä oli aikaisemmin julkaistu teos Tärisen maailman kyljessä (1978). Suurta rakkautta sanoihin, niiden käyttöön ja epätavalliseen esittämistapaan.
Kokoelma on mittava, köyhän miehen Finnegans Wake, kuten hän itse on todennut. Kirja, jota voi lukea vaikka loppuelämänsä ja aina löytää jotakin uutta. Itse tunnustan suoraan, että en ole lukenut kaikkia runoja. Vielä. En ole lukenut niitä riittävästi keskittyen, miettien, analysoiden. Olisiko edes pitänyt? Minä olen nauttinut kielestä, kielen ja kielien käytöstä, erilaisista vertauskuvista, poikkeavasta esitystavasta – kaikesta siitä, mitä en ole muiden nykyrunoilijoiden tuotannosta löytänyt. Tämä runoilija ei ole taipunut muotoihin eikä muoteihin, hän on kulkenut selkeästi omaa tietään. Vimmaista ja hullunrohkeaa tajunnanvirtaa, viittauksia, kielen uudistamista, eri kielten ja slangin käyttöä tilanteen ja tunteiden mukaan.
Heliniä ei voi karsinoida mihinkään, turha edes yrittää. Joku on sanonut, että hän on koko suomalaisen nykyrunouden uudistaja. En tiedä asiasta tarpeeksi, sanon vain, että omasta mielestäni tekijä on ainutlaatuinen lajissaan. Mielikuvat sinkoavat, kieli vaihtuu, sanat on laitettu, runottu mielen järjestykseen. Mieli ei aina ole järjestyksessä. Ei mieli ole aina myöskään hyvä. Runot ja kieli taipuvat, kieli elää.
Runoilija on aina kuuluttanut avoimmuutta niin julkaisujen kuin muidenkin lähteiden osalta. Osa hänen runoistaan on luettavissa blogissa, josta löytyy myös kriittisiä kannanottoja moniin asioihin. Suosittelen tutustumaan, jos lukija on kiinnostunut esimerkiksi suomalaisesta kustannuspolitiikasta, kirjallisuudesta, politiikasta, kielistä, itse asiassa kaikesta mahdollisesta. Helin tuntuu itse olevan kiinnostunut monesta eri asiasta ja saattaa kääntää nämä todellisuuden ilmenemät myös runoihinsa. Lukija kokee runot, jokainen eri tavalla. Joillekin nämä saattavat aiheuttaa pysyviä muutoksia.
Kokoelma on yhden miehen lähes koko elämä, paljaana ja avoimena, valmiina luettavaksi. Ehkä jopa ymmärrettäväksi. Itse voin vain varoittaa siitä, että tähän saattaa jäädä kiinni; kuljettaa kirjaa mukanaan lukeakseen runon tai kaksi. Siirrellä kokoelmaa kotona pöydältä sohvan kulmaukseen, kirjanmerkki välissä. Palatakseen aina takaisin, lukemaan lisää. Kokemaan lisää. Saadakseen vielä yhden annoksen! Eikä loppua näy…
Suosittelen kaikille, jotka haluavat tutustua nykylyriikkaan, paneutua siihen enemmän kuin vain lukaisten läpi. Helin ei ehkä ole kovin tunnettu runoilija suurissa piireissä, mutta kannattaa ehdottomasti kokea hänen tuotantoansa. Kokea, koska nämä runot eivät ehkä ole kovin helposti sivuutettavia. Runoilija jättää lukijalleen suuren vastuun; onko kukaan enää täysin entisellään kokoelman jälkeen? Hannu Helin sai Vuoden runoilija -palkinnon vuonna 1999. Erinomainen tämä olisi myös lahjakirjaksi.