John D. Rockefeller tuli tunnetuksi maailman suurimman öljy-yhtiön Standard Oilin perustajana sekä maailman rikkaimpana miehenä ja suurena filantrooppina. Valta ja vauraus eivät kuitenkaan suojelleet Rockefelleria kritiikiltä, ja vuonna 1904 journalisti Ida Tarbell julkaisi kirjoituksen, joka hyökkäsi voimakkaasti Standard Oilin toimintatapoja ja monopoliasemaa vastaan.
Vuonna 1909 Rockefeller julkaisi muistelmansa, jota voidaan pitää vastineena ja puolustuspuheenvuorona Tarbellin kirjoituksia vastaan. Rockefeller kertoo kuinka hänen uransa alkoi ja puolustaa Standard Oilin toimintatapoja ja hyväntahtoisuutta, sekä antaa neuvoja nuorille yrittäjille rikastumisen taidossa.
Rockefellerin kirjalla ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta sillä vuonna 1911 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi yhtiöllä olevan monopoliaseman öljymarkkinoilla ja sen jälkeen yhtiö pilkottiin peräti 34 osaan. Näistä murusista Chevron ja ExxonMobil ovat edelleen olemassa.
Itse kirjassa näistä tapahtumista ei esipuhetta enempää puhuta, mutta arvostelussa nämä on syytä tuoda silti esille, sillä ilman tätä kontekstia koko kirjassa ei ole hirveästi mieltä. Suurpiirteisesti kerrottu lyhyt muistelma ei anna syvällistä kuvaa itse Rockefelleristä tai aikakauden liiketoiminnasta ylipäätään. Kirja olisi kovasti hyötynyt alaviitteistä, joissa olisi taustoitettu Tarbellin syytöksiä ja toisaalta perattu auki Rockefellerin puolustusta.
Aivan erityisesti kirja olisi hyötynyt Sherman Antitrust -kilpailulain käsittelystä vaikkapa loppusanoissa, sillä kyseinen laki kieltää yritykset monopolisoida jotain liiketoiminnan alaa Yhdysvalloissa yksittäiselle toimijalle. Siten Standard Oilin kohtaloa olisi voinut käsitellä myös modernin liike-elämän näkökulmasta, jossa jättiyritykset kuten Amazon ovat valtaamassa jatkuvasti lisää tilaa. Ilman yksityiskohtaisempaa taustoitusta Maailman rikkaimman muistelmat jää satunnaiselle lukijalle harmillisen irralliseksi teokseksi.
Kirja ei siis aivan seiso omilla jaloillaan, mutta mikäli aiheesta on lukenut aikaisemmin ja Standard Oilin kohtalo kiinnostaa niin tokihan tämäkin kannattaa lukea. Erityisen mielenkiintoista luettavaa kirjassa olivat Rockefellerin näkemykset hyväntekeväisyydestä; rosvoparonistatuksestaan huolimatta hän puolusti humanistisia arvoja ja sivistystä ja kuten Mikael Lehdes alkupuheessa toteaa, tällaiset arvot ovat nykyisessä(kin) yritysmaailmassa suhteellisen harvassa.
Oma kiinnostukseni aiheeseen liittyy siihen, että sattumalta olin vastikään ostanut kirjan Taking on the Trust, joka käsittelee Ida Tarbellin ja John D. Rockefellerin yhteenottoa, joten Maailman rikkaimman muistelmat oli tässä yhteydessä melkeinpä pakollista luettavaa. Ongelmista huolimatta Maailman rikkaimman muistelmat on siis ihan suositeltavaa luettavaa, mutta mielellään jonkun taustoittavan kirjan ohessa.