Mirkka Lappalainen tuli tutuksi Kustaa II Aadolfia käsittelevästä kirjastaan Pohjolan leijona. Siitä kävi selväksi, että 1600-luvun elämä pohjolassa on Lappalaisella hallussa. Maailman painavin raha on kokoelma kirjoituksia saman aiheen tiimoilta.
Aihepiiri oli osin tuttua Pohjolan leijonasta ja hetken pelkäsin, että jutut ovat toistoa aiemmin lukemastani. Pelko osoittautui turhaksi: Maailman painavimmassa rahassa on paljon uusia, mielenkiintoisia näkökulmia aikakauteen.
Kuten vaikkapa nyt sitten se maailman painavin raha: se on ruotsalainen kupariplootu, noin kaksikymmentä kiloa painava järkäle.
Brahe varautui talletusoperaatioihin pestaamalla kyytimiehen kuljettamaan rahat uuteen rahalaitokseen, joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä kreivin kaupunkitalosta. Bertel Tingström on laskenut, että Brahen ensimmäinen 700 taalerin talletus painoi 420 kiloa. Toinen, kaksi kertaa suurempi, painoi jo tonnin.
Käytännöllistä kuin mikä! Kirjoitukset kertovat myös vuosisadan tunnetuimmasta naisesta, joka ei ollut kuningatar – mutta miksi Gertrud von Ungern oli niin vihattu, että jäi historiankirjoihin? Urban Hjärne lopettaa noitahysterian ja tekee paljon muutakin mielenkiintoista, Arnold Johan Messenius taas saa peräti kaksi kuolemantuomiota. Vuosisataan mahtuu monta mielenkiintoista tapausta.
Kirja on harmillisesti vähän hutiloitua työtä, pieniä paino- ja kirjoitusvirheitä on vähän väliä. Aihe on kuitenkin hyvä, tietämys vankkaa ja kyky poimia mielenkiintoisia asioita on kohdallaan, joten Maailman painavinta rahaa on helppo suositella historianystäville.