Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos Eddie Jaku asettaisi esikoiskirjan kirjoittamiselle yläikärajan, se olisi varsin korkea. Hänestä itsestään tuli esikoiskirjailija 99-vuotiaana. Eddie Jaku syntyi Saksassa vuonna 1920, alkujaan Abraham Jakubowicz nimisenä. Eddie ja hänen perheensä olivat ylpeitä saksalaisuudestaan, tunsivat olevansa identiteetiltään ensiksi saksalaisia, toiseksi saksalaisia ja vasta kolmantena juutalaisia. Mutta tämä ei pelastanut heitä natsien keskitysleireiltä. Eddie Jaku menetti vanhempansa ja useita sukulaisiaan tuhoamisleirien polttouuneihin. Itse hän selvisi hengissä.
Kirjan alkuosa kertoo Eddien lapsuudesta, opiskelu- ja keskitysleiriajasta. Selviytyminen kuolemanleiristä oli monta kertaa hiuskarvan varassa. Eddie pelastui ”taloudellisesti korvaamattomana juutalaisena”, hän oli opiskellut hienomekaniikkaa. Ammattitaidon lisäksi hän mainitsee kaksi vielä tärkeämpää syytä selviytymiseen. Ensiksi ystävyys, Eddiellä oli hyvä ystävä Kurt.
”Olen vuorenvarma, etten olisi enää elossa ilman Kurtia. Ystävän asioista minä selvisin. Me huolehdimme toisistamme. Kun toinen meistä oli saanut vamman tai oli liian sairas työskentelemään, toinen tuli apuun. Pidimme toisemme hengissä.”
Toinen oli tahto.
”Uskon, että jos ihmisellä on voimakas tahto ja hän pystyy säilyttämään toivonsa, hänen kehonsa pystyy ihmeisiin ja huominen koittaa.”
Kolmen keskitysleirin ja usean pakomatkan kautta Eddie selvisi vapauteen ja asettui aluksi Belgiaan. Hän painoi silloin 28 kiloa ja kärsi monista sairauksista. Ilmapiiri Belgiassa ja muualla Euroopassa oli sodan jälkeen vielä juutalaisvastainen, siksi Eddie halusi pois Euroopan maaperältä. Hän muutti Australiaan ja elää siellä edelleen perheensä kanssa. Florensa kanssa hän on ollut naimisissa 73 vuotta.
Eddie Jaku sanoo, että hän valitsi onnellisuuden. Hän teki päätöksen olla vihaamatta, sillä viha ei ainoastaan tuhoa vihollista vaan myös vihaajan itsensä. Hän ei vihaa ketään, ei edes Hitleriä, mutta ”en silti anna hänelle anteeksi.” Eddie teki päätöksen, että hymyilee joka päivä ja tekee joka päivä jotain hyvää toiselle ihmiselle – vaikka ihan pientäkin. Hän päätti olla kiitollinen niistä hetkistä, jotka saa viettää perheensä ja rakkaidensa kanssa ja kiitollinen siitä, että on elossa.
”Opin tämän: Onni ei putoa taivaalta, se on jokaisen omissa käsissä. Onnellisuus tulee ihmisen sisältä ja niistä ihmisistä, joita hän rakastaa. Jos on terve ja tyytyväinen, on kuin miljonääri.”
”Voit itse valita, onko vaikutuksesi [toisiin ihmisiin] myönteinen vai kielteinen. Voit valita joka päivä, joka minuutti …”
Jokaisen holokaustista selviytyneen tarina on omalla tavallaan koskettava ja uskomaton. Eddie Jakun tarina on poikkeuksellisen koskettava, sillä hän on selviytymisensä jälkeen pystynyt valitsemaan vihasta vapaan ja myönteisen elämänasenteen. Lukijana vakuutuin, että näin todella on ja että Eddie Jaku on maailman onnellisin mies. Suosittelen luettavaksi erityisesti nyt, kun elämme koronasulkutilan aikaa. Vaikka olosuhteet ovat hankalat, itse voin valita olla onnellinen. Edes hetken. Edes yrittää.