Paroni Alexander von Humboldt (1769-1859) vietti merkittävän osan elämästään Etelä-Amerikan luontoa tutkien ja kartoittaen. Kaivostarkastajana aloittanut luonnontutkija laajensi tutkimuspiiriään yleisempään maantieteeseen, ja häntä pidetään yhtenä eliömaantieteen isistä. Hän oli ensimmäisiä, jotka kiinnittivät systemaattista huomiota erilaisten lajien esiintymisalueisiin liittyviin olosuhteisiin.
Carl Friedrich Gauss (1777-1855) puolestaan tunsi lempinimen Matemaatikkojen ruhtinas. Hän on yksi tärkeimmistä koskaan eläneistä matemaatikoista, mutta hänenkin tutkimuksensa olivat ajan hengen mukaan monialaisempia. Niinpä Gauss muun muassa laski taivaankappaleiden ratoja, tutki fysiikkaa ja toimi maanmittarina.
Daniel Kehlmannin Maailman mittaajat tutustuttaa nämä historian suurmiehet lukijalle sekä toisiinsa. Lähtötilanteena on Gaussin matka tapaamaan Humboldtia Berliiniin vuonna 1828. Herrojen persoonallisuudet eroavat kuin yö ja päivä. Gauss on kärttyisä, kiukkuinen ja matkasta rasittuva. Humboldtia taas ei pysäytä mikään. Toisaalta Gaussilta löytyy aina silmää naiskauneudelle, kun taas koko ikänsä poikamiehenä pysytellyttä Humboldtia eivät ne asiat kiinnosta.
Maailman mittaajat on kiinnostava kirja. Se päästää lukijan kurkistamaan suurmiesten sädekehän taakse, kohtaamaan nämä tavallisina ihmisinä, ilman korulauseita ja fanfaareja. Samalla se on huima seikkailukertomus kartoittamattomien maiden tutkimisesta ja monista vaaroista, johon tieteen puolesta oltiin valmiita. Kannattaa lukea!