Nuoruus on ihmisen parasta aikaa, vai sittenkin pahinta. Petra Maisonen pyysi tunnettuja suomalaisia kynäilijöitä kirjoittamaan oman tulkintansa aikakaudesta nimeltä nuoruus. Syntyi 21 tekstin kokoelma Maailma on sun : tarinoita nuoruudesta, jonka sisältö käsittää novelleja, runoja, omaelämäkerrallisia tarinoita ja ohjeistavaa esseistiikkaa.
Tekstit kertovat ensirakkauksista, lapsuudenperheestä, itsenäistymisen vaikeudesta ja villistä heittäytymisestä ja sinne tänne sinkoilusta. Kokoelman läpi selviää ainakin se, että nuoruuteen kuuluu epävarmuus mutta kaikkivoipaisuus, ryhmään kuulumisen pakko mutta individualismi, irtiotto vanhemmista mutta heistä huolehtiminen.
Riku Korhonen, Jari Järvelä ja Samuli Laiho tarjoavat novelleissaan nuoren miehen näkökulman. Miesten tarinat sisältävät rehellisiä nolouden hetkiä mutta samalla myös toiveita tulevasta. Omaelämäkerrallisimmat tekstit tulevat Tommi Liimatan ja Teemu Bergmanin kynästä. Ensimmäinen sisältää mukailtuja katkelmia Liimatan nuoruusajan päiväkirjasta Rovaniemeltä, jälkimmäinen kaunistelemattomia muistoja teinivuosista Kouvolassa. Kokoelman viimeisinä Sanni Kurkisuon ja Rosa Meriläisen tekstit antavat ohjeita elämää ja itsensä löytämistä varten.
Lukiessani mietin monasti, mikä teoksen perimmäinen tarkoitus on. Toimiiko se oppaana ja apuna omaa nuoruuttaan läpi kahlaaville vai sittenkin jo aikakauden ohittaneiden ironisena ja nostalgisena muistelmateoksena? Jälkikäteen kun on helppoa viisastella ja ironisoida tuo myrskyinen elämänvaihe. Materiaalia löytyy molempiin, mutta mainion kokonaisuuden tämä Kati Närhen kuvittama teos kuitenkin muodostaa.
Suosittelenkin kirjaa sekä nostalgikoille että elämänsä parasta nuoruutta juuri nyt viettäville.