Jared Diamond on kirjoittanut oivallisia tietokirjoja. Tykit, taudit ja teräs analysoi, miksi eurooppalaisista tuli maailman valtiaita (lyhyt vastaus on kirjan otsikossa) ja Romahdus kertoi, miten yhteiskunnat ajautuivat tuhoon erinäisistä syistä.
Maailma eiliseen saakka ottaa tarkastelun kohteeksi perinteiset yhteiskunnat – siis sellaiset pienet metsästä-keräilijöiden yhteisöt tai alkeelliset maanviljelijäyhteisöt, joissa kaikki ihmiset elivät vielä 11 000 vuotta sitten. Sen jälkeen tapamme ratkoa kiistat, kasvattaa lapset, hoitaa vanhukset, syödä, viestiä ja niin edelleen ovat muuttuneet radikaalisti. Voisikohan perinteisiltä yhteiskunnilta oppia jotain näiden asioiden hoitamisessa?
Mikään naiivi kivikaudelle haikaileva idealisti Diamond ei ole. Perinteisten yhteiskuntien varjopuolet tulevat kirjasta esille selvästi, eikä kukaan varmasti kaipaa käytäntöjä, joissa lesket kuristetaan hengiltä miestensä kuoleman jälkeen, tai lapsia ja vanhuksia tapetaan säälittä, jos resursseja ei juuri nyt ole tarpeeksi. Kuten Diamond kertoo, monet metsästäjä-keräilijät vaihtavat nykyiseen länsimaiseen elämäntapaan epäröimättä, jos tilaisuus on tarjolla: hyvät puolet ovat ilmeiset.
Mutta jotain perinteisistä yhteiskunnista voisi kuitenkin oppia. Ruoka on yksi suuria kysymyksiä ihmisten arjessa ja metsästäjä-keräilijöiltä opittu paleodieetti yksi ruokatrendi. Ajatuksensa siinäkin. Diamond suosittelee lämpimästi myös kaksikielisyyttä ja suosittelee rakentavaa vainoharhaisuutta asioissa, jotka ovat vain hieman vaarallisia, mutta joita tekee usein – pelkäämme ja varomme vääriä asioita. Kirjassa on myös varsin mielenkiintoinen luku kakkostyypin diabeteksestä ja hyvää pohdintaa uskontojen hyödyistä ja niiden muutoksista yhteiskuntarakenteen kehittyessä.
Maailma eiliseen saakka on kaikin puolin mielenkiintoinen kirja. Vaikka siitä ei mitään ottaisikaan opikseen, se on silti kiinnostava katsaus perinteisiin yhteiskuntiin, etenkin Diamondin hyvin tunteman Uuden-Guinean osalta.