Virkatut isoäidinruudut ovat monelle käsityöntekijälle ensimmäinen askel yhdistettävien ruutujen virkkaukseen. Ovathan ne suht helppoja ja mukavia tehdä, väreiksi voi käyttää pienimmätkin jämälankakeränsä ja kokoa voi muunnella oman näkemyksen mukaan. Toisaalta sitten kokenut virkkaaja alkaa luultavasti vähän haukotella, jos sanotaan, että pitäisi tehdä jotain isoäidinruuduista, hän varmaankin kaipaa jotain haasteellisempaa. Olen ollutkin huomaavinani viime kuukausien ja itse asiassa jo viime vuoden aikana internetissä kasvavaa innostusta monimutkaisempien peittojen tekoon mitä erilaisimmista ruuduista. On tehty kolmeakin CAL-projektia (CAL = crochet along); niissä esimerkiksi Facebook-ryhmään tai muualle nettiin annetaan ohje aina yhdestä ruudusta kerrallaan, ja kokonaisuuden salaisuus paljastuu vähitellen.
Luullakseni myös Maria Gullbergin kirja on syntynyt vastaukseksi jonkin verran haasteellisempien virkkausruutujen tarpeeseen, ja kirjoittaja tekee sen rohkeasti näitä vanhoja kunnon isoäidinruutuja käyttäen. Tosin kun silmäilee kirjan mallitöitä, ei niistä monestakaan hahmota tätä alkuperäistä ruutua, sillä värit ja sommittelu ovat ihan omaa luokkaansa. Vaikutteita on saatu muiden muassa itämaisista mosaiikkikuvioista, kankaan sidoksista ja siitä modernista muoto- ja värikielestä, jonka Gullberg on omaksunut opiskellessaan Taideteollisessa Korkeakoulussa.
Ehkäpä isoäidinneliöiden luontevin käyttö on jonkinlainen peitto – päiväpeitto tai torkkupeitto esimerkiksi. Siihen myös Gullbergin kirjan mallit ovat omiaan; tosin mukana on myös pari vinkkiä siitä, miten ruutuja voisi käyttää vaikkapa tyynynpäälliseen tai helposti mukana kulkevaan pussukkaan.
Kirjassa ei anneta lankasuosituksia, ja mikä minua hieman harmitti, oli se, että mallit on esitelty vain työpiirroksina, ja sanalliset ohjeet ovat melko minimaaliset. Toisaalta tiedän kuitenkin, että monille virkkaajille juuri se kuvallinen ohje on ainoa oikea.