Kirjan aiheena on länsipohjalainen Siskonrannan kylä, sen ahdistava elämä ja kyläläisten hurmoksellinen uskonnollisuus. Nuori Martta Mäkelä kasvaa siellä lapsesta aikuiseksi, kohta viattomuuden aika on ohi. Tavallisen vässykän, Kurki-Pertin, kosiskelu ei kiinnosta, mutta oikea lappalainen Oula astuu kuvioihin. Hänellä on jo naistenmiehen maine ja outoa kyllä, kotiväki hyväksyy sulhasen. Isä jopa mielellään.
Kaiken taustalla Lapin kylää repii kiihkeä uskonnollisuus ja lähes eläimellisen vahva seksuaalisuus. Martan ja saamelaisen poromiehen rakkaustarinaa kuvataan yhtä aikaa realistisen rehvakkaasti ja samalla kauniisti. Koko ajan taustalla häilyy Lapin villi luonto ja vuodenaikojen muutokset. Yhtä vahvasti eletään myös kylässä ja yhtä vahvasti siellä myös tunteet kuohuvat. Seurat ja muut uskonnolliset tapahtumat on hurmokseen asti kuvattu vahvasti ja antautuen. Seksuaalisuus muuntautuu mielessä jotenkin uskonnolliseksi ja päinvastoin… Lestadiolaisuuden mielettömyyden vahvat voimat punkeavat läpi teoksen sekä hyvässä että pahassa.
Maa on syntinen laulu on Timo K. Mukalta ainutlaatuinen saavutus jo aikataulunsakin vuoksi; ensimmäinen versio valmistui vain puolessatoista kuukaudessa. Tosin hän kirjoitti kirjan kolmasti uudelleen vähentäen sekä murteen määrää että silottaen joitakin sanoja ja todennäköisesti myös osin kerrontaa. Silti kirja on edelleen erittäin vahva lukukokemus. Kirjasta löytyy koko elämän kuva aina lapsuudesta vanhuuden jäpättävään katkeruuteen ja kuolemaan asti. Mukan esikoisromaani ei ole menettänyt hiukkaakaan ensimmäisen lukukerran oudosta viehtymyksestä ja hienoisesta pelosta sekä kiihkosta, koska tämä piti hyvin nuorena lukea puoliksi salaa.
Kustantajalta on kulttuuriteko julkaista tämä esikoisteos uutena painoksena, ainakin toisinaan tätä on ollut todella vaikea löytää luettavaksi. Luettavanani on siis ollut kirjan 12. painos! Itse pidän tätä suomalaisena nykyklassikkona, joka jokaisen olisi syytä tuntea eli suosittelen kaikille lukijoille.