Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
1900-luvulla suomalaisia lähti sankoin joukoin maailmalle, monista eri syistä. Osa paremman elämän perään, osa pakoon jotain. Yhdysvaltoihin lähti runsaasti väkeä, mutta myös Etelä-Amerikka houkutteli. Sinne matkustettiin usein ideologisista syistä, erilaisiin onnelasiirtokuntiin. Todellisuus oli sitten usein vähemmän onnellista, eivätkä nämä yhteisöt kovin huikeasti menestyneet.
Maa kuin veri kertoo Argentiinaan muuttaneista siirtolaisista. Kaarlon perhe muuttaa Lahdesta vuonna 1906. Isä Aaretti on rautatietyöläinen, joka innostuu milloin mistäkin. Muutto Argentiinaan vaikuttaa oivalliselta keinolta paeta venäläisten sortovaltaa Suomessa. Niinpä perhe suuntaa kohti Colonia Finlandesaa.
Lupaukset ovat kovat: Argentiinassa odottaa oma maatilkku täynnä hedelmällistä maata, hedelmät putoilevat puusta suoraan suuhun, on vapautta ja vaurautta. Kahdessakymmenessä vuodessa miljönääriksi, lupaa siirtokunnan perustaja Thesleff. Kaarlon isä ei sentään miljoonien perään haikaile, mutta jospa viidessä vuodessa tienaisi sen verran, että voisi palata Suomeen ja rakentaa oman talon.
Eihän se tietysti niin mene. Siirtokunta ei ole ollenkaan luvatussa kunnossa ja luvassa on runsaasti kovaa työntekoa ja ankeita oloja. Kovalla työllä saa kuitenkin revittyä maasta riittävän toimeentulon ja niin Kaarlostakin kasvaa sitkeä työmies.
Katriina Ranne kertoo lopulta neljän sukupolven tarinan eli seuraa suomalaisten elämää Argentiinassa yli sadan vuoden ajan, aina siirtokunnan viimeiseen suomenkieliseen asukkaaseen. Ympärillä Argentiinan yhteiskunta elää ja kuohuu – on inflaatiot, lamat, Perónit, sotilasjuntta, katoamiset, mutta kaikki tämä koskettaa eristäytyneitä suomalaisia lopulta vähänlaisesti. Sama koskee tietysti kotimaan tapahtumia. Ensimmäinen maailmansota huomataan jotenkuten, Suomen itsenäistyminen menee vähän ohi, toisen maailmansodan tapahtumia seurataan jännityksellä ja pitkällä viipeellä.
Millaista on olla sademetsässä asuva suomalainen, joka ei ole koskaan käynyt Suomessa ja jonka vanhemmat tai isovanhemmatkaan eivät ole koskaan käyneet Suomessa? Millainen yhteys on maahan ja kieleen, millaiseksi rakentuu identiteetti? Ensimmäinen sukupolvi pystyy vielä itse kaipaamaan kotimaahan, seuraavilla on vain edellisten aina vain haaleammiksi käyvät muistot.
Maa kuin veri on oivallinen kirja. Katriina Ranne on tehnyt perusteellista tutkimustyötä ja onnistuu herättämään Argentiinan viidakon henkiin eloisasti. Tarina etenee sujuvasti ja sukupolvet vaihtuvat hyvin, pitäen kirjan kiinnostavana. Maa kuin veri on kiehtova kurkistus maailmaan, jota en ollut ennen nähnyt.
