Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pipsa Pentin esikoiskuvakirja on syksyn riemastuttavin tapaus! Samalla se on hyvä esimerkki siitä, miten yksi idea kannattelee, kunhan se viedään loppuun asti niin tekstin kuin kuvankin tasolla. Tällä kertaa idea on paperi.
Lyyli on pelokas tyttö, joka istuu mieluiten huoneessaan piirtämässä paperinukkeja ja kuuntelemassa tarinoita niiden seikkailuista, kuten siitä, kun osa kynttiläillallisten vieraista hiiltyivät ja toisille tuli tulipalokiire. Eräänä aamuna Lyyli löytää prinsessa Paperiinan itkemässä ja kuulee, että Paperi-Hukka on ryöstänyt kaikki muut prinsessat uhkailtuaan niitä ensin nitojalla. Rouva Suodatinpussi kertoo Lyylille Paperi-Hukasta ja sitten kolmikko lähtee pelastusretkelle.
Matka on vaaroja täynnä mutta onneksi Lyyli on kekseliäs. Hän taittelee paperista niin veneen kuin taskulampunkin ja vangitsee Paperi-Hukan lopulta onnekkaasti paperinpalaan, joka suljetaan kirjekuoreen ja lähetetään autiomaahan, jossa ei ole puita eikä siten paperia, jota se voisi kiusata ja ahmia.
Pentin teos on täynnä löytämisen iloa. Se tuo esille kaikki paperin mahdollisuudet ja heikkoon materiaaliin kohdistuvat vaarat, mutta myös ihmisten kulutuskulttuurin ja välinpitämättömyyden. Kuvitus on sekoitus kollaasia ja piirrosta. Lyyli on selkeä ja täyteenpiirretty hahmo, paperinuket näyttävät aidosti pikkulasten piirtämiltä. Molemmat erottuvat selkeästi taustasta, joka on vaihdellen keltainen, vihreä tai oranssi.
Tarina on sekoitus seikkailua, pelottavia tilanteita ja niistä selviämistä, kekseliäisyyttä ja vähän huumoriakin. Uskoisin, että olisin lapsena jaksanut kuunnella tämän tarinan yhä uudestaan ja uudestaan – näin aikuisenakin se huvitti ja viehätti minua suunnattomasti. Suosittelen!
