Lysis

Poesiavihkot-sarjassa julkaistu Lysis on anonyymi teos, ehkä filosofinen essee.. Se kysyy takakannessaan, miksi kukaan haluaisi oikeutta. Kysymys tuntuu ensialkuun omituiselta: eikö oikeus ole perusasia? Eivätkö kaikki lopulta halua oikeudenmukaisuutta?

Teos jakautuu kolmeen osaan. ”Nuori Alkibiades” aloittaa lapsuudesta ja Freudin kyvyttömyydestä ymmärtää nuoren tytön seksuaalista kehitystä. Pojilla on selkeät oidipaaliset kuvionsa, mutta entä tytöillä? Kun moraali syntyy Freudin näkemyksissä osana tätä Oidipus-kompleksia kun kielletty halu tappaa isä ja himoita äitiä jalostuu syyllisyydeksi, huonoksi omaksitunnoksi ja lopulta moraaliksi.

Tytöiltä tämä itsesyytös puuttuu ja siten moraalin pohja. “Tämä ei oikeastaan yllätä minua: en ole koskaan ymmärtänyt moraalista mitään”, Lysiksen kirjoittaja toteaa, ja sukeltaa sitten Platonin Pitoihin, jossa pohdiskellaan pederastisia suhteita ja rakastajien hankalaa asemaa. Ei saa olla häpeällisen passiivinen, ei liian helppo, mutta ei koppavakaan. Mutta millainen on ihminen, joka kykenee saamaan nautintoa passiivisuudestaan? “Tällainen ihminen on joko nainen tai perustavasti häiriintynyt mies”, jollaista Freud kutsuu masokistiksi.

Toinen osio, ”Persefone, jne.”, noukkii antiikin myyteistä naisten seksuaalista hyväksikäyttöä. Sitähän riittää. “Eikö Persefone muka ollut koskaan haaveillut, että rakkaus tulisi lupaa pyytämättä?” ja “Kaikki tiesivät, että Helena halusi sitä” ja “Zeus huomauttaa Persefoneelle, että olisi parempi olla mainitsematta r-sanaa, koska siitä seuraisi taas vain kunnianloukkaussyyte.”

”Antigoneen lait” päättää teoksen. Sen pohjatekstinä on Sofokleen näytelmä Antigone, tragedia toisensa surmanneista veljeksistä ja heidän siskostaan Antigoneesta, joka ei hyväksy petturiksi julistetun veljen ruumiin jättämistä koirien ruoaksi. Hallitsijan – Antigoneen enon – määräyksestä ruumiin hautaaja joutuu tapetuksi. Antigone vetoaa siihen, ettei voinut pitää hallitsijan käskyä todellisena lakina. Se ei ollut oikeudenmukainen: ihmisten lain takana on toinen, korkeampi laki.

Kyse on siis seksuaalisesta väkivallasta, sen kokemisesta ja siitä, että oikeus ei lopulta paranna mitään. “En tiedä voimistani, mutta tiedän, että en halua antaa anteeksi enkä voi antaa anteeksi. Anteeksianto on vastaus, ja haluan pikemminkin kääntyä pois omaan rauhaani, sivuuttaa kysymyksen kuin en olisi kuullut sitä.” 

Lysis on kiehtova kokonaisuus, paljon pientä kokoaan painavampi teos. Jos aiheeseen haluaa syvemmälle, Pontus Purokurun Selitä mulle -podcastissa on oiva jakso Lysiksestä.