Kesä maalla. Antero, Annikki ja Jaakko ovat kolme mielikuvituksekasta lasta, jotka muuntavat metsät, rannat ja hiekkakuopat mitä hienoimpien leikkien näyttämöiksi. Joskus Pelé tuomitaan pelikieltoon, toisaalla Neil Armstrong pitää pituushypyn maailmanennätystä suorastaan pilkkanaan. Hukkunut kumisaapas on pieni hinta Hitlerin kukistamisesta. Tarzan ei (ihan) kylmety rantavedessä ja hänen huutonsa karkottaa hurjan petolauman, vaikka vähän esipuberteettiselta kuulostaakin. Mutta turha isompien ilveilystä on välittää – eihän kehenkään yli 10-vuotiaaseen voi luottaa!
Pauli Kallion kirjoittama ja Reetta Niemensivun kuvittama Lyhenevä kesä sijoittuu jonnekin tarkemmin paikantamattomalle maaseudulle noin vuoteen 1970. Se on valoisa ja lämmin sunnuntaisarjamuotoinen strippisarjis, joka on tuttu ainakin Kaleva-lehden lukijoille. Kummatkin tekijät ovat itse kotoisin pieniltä paikkakunnilta – Kallio Nivalasta ja Niemensivu Parkanosta – joten varmasti ainakin jossain määrin heidän omia muistojaan albumissa perataan. Ainakin Lyhenevä kesä pohjautuu molempien vankkaan kokemukseen lapsena olemisesta, kuten esipuheessa todetaan.
Parasta Lyhenevässä kesässä on sen optimistinen lapsekkuus, nimenomaan lapsen rajattoman mielikuvituksen tuotteet. Mitä kaikkea jännittävää lapsikolmikko voikaan keksiä? Tylsää ei ole kuin sateella, eikä silloinkaan aina, koska virikkeitä voi löytää vaikka mielikuvituskavereiden avulla. Vähemmän yllättäen Pauli Kallion tuntien musiikki näyttelee merkittävää roolia myös Lyhenevässä kesässä. Annikki hurahtaa Beatlesiin, Anteron seurana kulkee kovasti Bob Dylanin oloinen kitaranrämpyttelijä.
Reetta Niemensivun ja Pauli Kallion yhteispeli sujuu erinomaisesti. Värikäs ja pirteä piirrosjälki, jossa on kuitenkin riittävästi detaljeja, hivelee silmää. Lyhenevä kesä toimii, suosittelen!