Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Espoolainen Iiris aloittaa opinnot Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Ensimmäinen koulupäivä alkaa jännittävissä tunnelmissa: uudesta koulusta ei tunne ketään. Tupakkapaikalla koulun alkua odotellessa kaikki ovat ryhmissä, irtonaisia ihmisiä ei näy – kunnes paikalle lampsii yksinäinen punkkarityttö, johon Iiris iskee kiinni, jotta ei tarvitse olla yksin. Tyttö esittäytyy Ässäksi.
Ilman Ässää Iiris hukkaisi itsensä ylitseen vyöryvään kaupunkiin, uusiin ihmisiin, ääniin, kaiken totaaliseen muutokseen. Hän ymmärtää seisovansa uuden elämänsä kynnyksellä ja tieto siitä olisi omiaan lamauttamaan hänet, mutta yhtäkkiä joka paikassa hänen kanssaan on Ässä. Ässä on luotu keskipisteeksi. Ässä on aurinko, jota muut taivaankappaleet kiertävät.
Ässä on jännittävä, kiehtova – ihastuttava. Hän asuu Kalliossa pienessä yksiössään, ilman vanhempia, kun Iiris joutuu aina raahautumaan Espoon perukoille äitinsä luokse, taloon jossa ei ole edes toimivaa suihkua. Iiris päätyy hengaamaan kaveriporukassa, jossa Iiris ei puhu paljon, vaan tarkkailee sivusta joukkoa, joka tuntuu fiksummalta kuin hän itse. Iiris ei ymmärrä sanoja, ei osaa puhua luontevasti Rudy Giulianin nollatoleranssipolitiikasta, ei edes tiedä kuka Giuliani on. Toisten elämä näyttäytyy Iirikselle hienompana, jännittävämpänä, parempana.
Iiris rakastuu ja Ässän mukana tempautuu maailmaan, jossa koululla ei ole niin väliä, poissaoloja kertyy, mutta niin kertyy myös elämänkokemusta, Kallion baareissa juotuja kahden euron tuoppeja, miesten katseita ja yleistä sekoilua. Taakse jää entinen paras ystävä Katja, jolle ei enää riitä aikaa, ja äitikin alkaa tuntua etäiseltä nalkuttajalta, joka haluaisi seisoa Iiriksen ja tämän uuden elämän välissä.
Eikä kaikki lopulta ole niin yksinkertaista, ei tietenkään. Kun Ässä ja Iiris sopivat alkavansa seurustella, Ässä varoittaa: ”Mä olen ihan helvetin huono tällaisessa. Siis tällaisissa monogamiahommeleissa. Tyttöystävänä olemisessa”. Iiriksen ja Ässän suhteessa on omat jännitteensä. Luokkaerot vaikuttavat: espoolainen juristiäidin tytär ei aina ymmärrä kaikkea tai näe asioita samalla tavalla kuin Ässä, jonka yksinasuminen vaikuttaa Iiriksen näkökulmasta siistiltä, mutta aikuiselle lukijalle hyvin nopeasti huolestuttavalta ja jopa säälittävältä.
Kirjan edetessä lukijalle selviää Ässän elämästä enemmänkin. Kirja etenee enimmäkseen Iiriksen näkökulmasta, mutta lukujen välissä on aina silloin tällöin Ässän näkökulmaa avaavia väliosia. Ne tuovat Ässän hahmoon syvyyttä. Toinen syventävä taso on kirjan toinen aikataso: enimmäkseen kerrotaan Iiriksen ensimmäisestä lukiovuodesta vuonna 2006, mutta kirjassa on myös vuoteen 2017 sijoittuva taso, joka näyttää lukijoille Iiriksen, joka edelleen märehtii nuoruusvuosiaan ja sitä, miten tapahtumat Ässän kanssa lopulta menivät. Miksi kukin koki lukiovuodet niin omalla tavallaan? Olisiko Iiriksen pitänyt toimia Ässän suhteen toisin kuin miten lopulta toimi?
Lux epäilytti alkuun. Kallion ilmaisutaidon lukio tuntuu puitteina vähän kliseiseltä ja tällaisena omat lukioajat absolutistinynnerönä viettäneenä tyttöjen päihteidentäyteinen elämä tuntui hyvin vieraalta ja epämiellyttävältäkin. Kirja muuttui kuitenkin kiinnostavammaksi edetessään. Se saa syvempiä sävyjä ja onnistuu olemaan mielenkiintoinen kuvaus nuoruuden huumasta, rakkaudesta, nuorista naisista ja – ikävä kyllä – miehistä, jotka heitä kohtelevat kaltoin. Esikoiskirjailija Karla Malm on onnistunut kirjoittamaan kiinnostavan sukupolvikuvauksen.
