Naser Ali Khanin tari (persialainen kielisoitin) on rikkoutunut. Teheranista ei löydy tyydyttävää soitinta tilalle, ja miesparka on lohduton. Kuullessaan, että Mashhadin kaupungissa eräällä miehellä on myytävänä ensiluokkainen tari, hän lähtee viipymättä ja perheensä asettamat esteet voittaen ostosmatkalle. Palattuaan kotiin hän ei malta odottaa pääsevänsä näppäilemään ensimmäisiä sointuja… mutta pettyy pahasti. Soitosta on mennyt maku. Naser Ali Khan laittautuu makuulle kuollakseen. Viikkoa myöhemmin hänet haudataan.
Tämä on sarjakuvaromaanin prologi. Seuraavilla sivuilla voi nähdä Naser Ali Khanin elämän vilisevän hänen silmiensä editse, ja enemmän tai vähemmän ymmärtää, miksi hän menetti elämänhalunsa. Suuren perheen ja suvun vilkkaan koomisen elämänmenon keskellä tuskin kukaan huomaa, että hän tekee traagista kuolemaa.
Kertomus on mukavalla tavalla yhtä aikaa hauska ja kaihoisa. Vaikka jo alussa paljastetaan, että Naser Ali Khan onnistuu kuolemantoivossaan, on lukiessa vaikeaa uskoa, ettei hän todella haluaisi jatkaa elämäänsä värikkään perheensä kanssa. Marjane Satrapin sympaattista sarjakuvaa on ilo suositella.