Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Sillan molemmin puolin leviää kauhu, kun sarjamurhaaja iskee vauraalla esikaupunkialueella.” – Kun luin tämän takaliepeen mainostekstin, tuli heti mieleeni eräs tunnettu television rikossarja, jossa ruumis löytyy aluksi ihan kirjaimellisesti sillan molemmin puolin… No, ei Frennstedt sentään ole lähtenyt kopioimaan kyseessä olevaa sarjaa, vaan kulkee onneksi ihan omia polkujaan.
Lupaus-romaani aloittaa uuden ruotsalaisen – ties kuinka monennen – sarjan, jonka nimi on Cold Case. Siinä malmölainen rikostutkija Tess Hjalmarsson työparinaan Marie Erling yrittää ratkoa vanhoja selvittämättömäksi jääneita rikoksia. Ja ei, ei tämä sen kummemmin muistuta sitä erästä Osasto Q:ta, vaan on aika lailla omintakeinen.
Nyt Tess ja Marie temmataan menneisyyden tapauksista tähän päivään, sillä Ruotsin ja Tanskan rajan molemmin puolin iskee säälimätön raiskaaja-murhaaja, jolla on outoja toistuvia rituaaleja toimissaan. Tämä ikävä pahis on esimerkiksi siinä mielessä hankala pala poliiseille, ettei hän jätä itsestään merkin merkkiä, ei hiventäkään DNA:ta tai muuta tunnistusmateriaalia. Mutta samaan aikaan Tessiä painaa kauan sitten tapahtunut nuoren Annikan katoaminen, jonka hän on tytön äidille luvannut selvittää. Voisiko näissä perin erilaisissa ja eri aikaan sattuneissa tapauksissa olla kuitenkin jotain yhteistä? Lisäksi romaani valottaa jonkin verran päähenkilöidensä yksityiselämää, etenkin Tessin, jonka työrauhaa sotkee intohimoinen mutta omistushaluinen naisystävä Eleni.
Kyllä Frennstedt mielestäni Lupaus-kirjassa pitää sen mitä lupaakin, esikoisdekkariksi tämä on vallan mainio. Onhan mukana tietysti kovasti enemmän tai vähemmän kliseisiä aineksia: on esimies, joka kuvataan kovin pöhköksi, on oudosti käyttäytyvä ja eksentrinen rikosprofiloija. Viskiä ja tupakkaa ei sentään kulu normaalin nordic noirin malliin, mitä nyt joku maan tavan mukaisesti vähän nuuskaa nuuskuttelee. Ja niin kuin olen joskus aiemmin todennut, meitä suomalaisiahan aina kiinnostaa, mitä meistä ajatellaan; tällä kertaa sitten kovin vähän imartelevaa, kun esiin nousee vuosien takainen Åmselen kolmoismurha, entisiä tai nykyisiä murhaajan nimiä mainitsematta…
Joka tapauksessa luin tämän kirjan mielelläni, vaikkei se herkimpiä lukijoita ehkä puhuttelekaan.
