Minä sitten pidän Juha T. Hakalan kirjailijanäänestä. Luova laiskuus kertoo, miten luovuuden taustalla kukkii laiskuus. Kuka tahansa voi olla luova – siihen ei varsinaisesti tarvita mitään erityislahjakkuutta. Ratkaisevassa asemassa on riittävä laiskuus, jotta ajatuksella on aikaa lentää.
Nykypäivän kiireisessä työelämässä varsinkaan luovuudelle ei tunnu olevan juurikaan tilaa. Sitä paitsi, luovuus kukoistaa Maslow’n tarvehierarkian huipulla, joten jotta ihminen voi olla luova, hänen alemmat tarpeensa on täytettävä. Turvallisuus ei YT-ilmapiirissä toteudu.
Hakala ei aivan hatusta vetele näkemyksiään luovuudesta. Taustalla on paljon työtä graduntekijöiden parissa, Maisterihautomossa, joka on selvästi ollut Hakalan elämässä vaikuttava vaihe. Hakala on myös haastatellut nobelisteja ja yrittänyt selvittää sitä kautta, millaiset olosuhteet neronleimausten takana piilevät.
Kaiken kruunaa Hakalan leppoisan jutusteleva tyyli. Luovuuden ja tietotyön parissa askaroiva tekee hyvin, kun lukaisee tämän kirjan läpi. Matkan varrelta päähän voi tarttua luovuutta edistäviä ajatuksia.