Luotto on monitahoinen romaani, jossa on neljä näkökulmaa samaan kertomukseen. Ensimmäisenä lukija kohtaa Harold Vannerin romaanin Saatavat. Se kertoo pohatta Benjamin Raskista ja tämän puolista Helenistä. Rask on erakkomainen tupakanviljelyllä vaurastuneen suvun vesa ja onnistunut kasvattamaan suvun varallisuutta ennennäkemättömiin suuruuksiin häikäilemättömällä pörssikeinottelulla.
Kaikki tietävät Raskit, mutta heidän yksityiselämästään ja salaisuuksistaan tiedetään kovin vähän. Vannerin romaani kertoo Raskien vaiheet aina molempien lapsuudesta Helenin traagiseen loppuun asti. 1930-luvulla ilmestynyt romaani on suosittu kohukirja, avainromaani, ja kaikki sen lukeneet tietävät tasan tarkkaan, kenestä se kertoo.
Luoton seuraava osa onkin kirjan tosielämän Raskin, Andrew Bewelin omaelämäkerta – tai ainakin jonkinlainen keskeneräinen luonnos siitä. Kolmas osa päästää ääneen Ida Partenzan, Bewelin haamukirjoittajan, joka kertoo työskentelystään Bewelin kanssa ja osin myös vaiheistaan meidän nykyajassamme. Lopulta viimeisenä äänen saa Mildrew Bewel, Andrew Bewelin puoliso.
Luotto on yksinkertaisen nokkelasti koottu. Se ei ole romaanina rakenteeltaan sinänsä kovin konstikas; sitä on helppo seurata ja lukea. Samalla monikerroksinen rakenne paljastaa jokaisessa kerroksessa jotain uutta kaiken kirjoitetun takana olevasta todellisuudesta. Kuten arvata saattaa, romaanikirjailijat ja elämäkerturit eivät aina kerro kaikkea aivan juuri niinkuin asiat todella tapahtuivat, ja tähän prosessiin Hernan Diaz lukijan vie sisälle.
Tapahtumien sijoittaminen 1920-luvun New Yorkiin tuo kirjaan ”suuren amerikkalaisen romaanin” tuntua, olkoonkin että nykyisin New Yorkissa asuva Diaz on Ruotsissa varttunut argentiinalainen. Teos palkittiin Pulitzerilla, eli sikäli voi tulkita Diazin onnistuneen. Suomennoksesta vastaa Jaakko Kankaanpää, joka on minulle tutuin Agatha Christien romaanien uusien suomennosten tekijänä. Aikakausi oli siis jo niistä tuttua. Suomennos on huomaamattoman onnistunut, teksti on sujuvaa ja helppolukuista.