Luontokuvaajan Suomi on johdatus luonnon kuvaamiseen Suomessa, etenkin eläinten. Kirja esittelee Suomelle tunnusomaisen eläimistön – suurnisäkkäät ja linnut – ja neuvoo, miten näitä eläimiä saa Suomessa kuvattua. Matkailuyrittäjät ovat löytäneet valokuvaturismin hyvin ja Suomessa on paljon valokuvaajille tehtyjä kojuja, joilta pääsee kuvaamaan karhuja, ahmoja ja susia kohtuullisella varmuudella.
Mikään kovin syvällinen valokuvausopas Luontokuvaajan Suomi ei ole, vaan keskittyy enemmän esittelemään kuvausmahdollisuuksia. Seassa viljellään jonkin verran yksityiskohtaisempia kuvausniksejä, joista paistaa läpi kirjoittajan kokemus kuvaajana. Luontokuvaajan Suomi onkin hyvä lähtökohta, jos haluaa aloittaa laajamittaisempaa luontokuvausharrastusta ja kuvata muutakin kuin lähiluontoa. (Mistä tulikin mieleeni, että kirja palautti taas mieleen sen, että asun noin 20 kilometrin päässä maailman parhaasta paikasta kuvata kalasääksiä. Kannattaisikohan käydä joskus?)
Kirjan arvoa lisää se, että kirjan tekstit ovat myös englanniksi. Kirja onkin erityisen mainio johdatus ulkomaalaisille valokuvaajille, joita kiinnostaa Suomen luonnon valokuvaaminen. Ulkomainen kuvaaja saa kirjasta varmasti vielä enemmän irti kuin suomalainen.
Kaikille – kuvaaja tai ei – kirjasta on sen verran iloa, että se on täynnä kauniita luontokuvia, joiden vuoksi kirja on ilo selailla läpi, vaikka ei itse aikoisikaan kuvaajaksi.