Ulla Donner on suomenruotsalainen sarjakuvataiteilija, joka on tehnyt aiemmin kaksi sarjakuvateosta. Edellinen, vuonna 2019 ilmestynyt purevan satiirinen Sontaa, voitti Sarjakuva-Finlandian. Nyt uusin teos Luonnollinen näytelmä heittää meidät kauas edellisen teoksen mainostoimistomaailmasta. Tämän sarjakuvan päähenkilöitä ovat taivaalta maahan pudonnut koivunlehti ja sen kohtaama surullinen sekasieni Candy, joka on juuri tullut jätetyksi kantarellin vuoksi.
Lehti haluaisi toteuttaa tarkoitustaan eli leijailla syysjuhliin muiden koivunlehtien luokse. Candylla on realistisempi käsitys siitä, mitä syksy lehdille tarkoittaa, ja muutenkin vähän kirpeä asenne: “Sanotaan että tämä kaikki on oikeesti totta. Mutta eikö näinä ekologisesti prekaareina aikoina ole hieman ongelmallista järjestää tuollaisia ökyjuhlia?” Candy kuitenkin suostuu hyödyntämään sieniverkostojaan ja saa käsityksen sopivan tuulisesta paikasta, josta lehti voisi leijailla taas taivaalle. Alkaa seikkailu, joka vie sienen ja koivunlehden monenlaisiin paikkoihin kohtaamaan metsän kummallisimpia tyyppejä, kuten surkean – mutta seksikkään – mustatorvisienen:
Voi minua parkaa! Pitääkö mun tulla statement-aurinkolaseihin sonnustautuneen sekasienen spleinaamaksi. Kärsimystä toisensa perään!
Seikkailu on kiehtova. Mustaan, siniseen, keltaiseen ja valkoiseen perustuva värimaailma on tyylikkään synkkä ja piirrosjälki sopii erinomaisesti tarinan tunnelmaan. Nimi viittaa Danteen ja dialogissa on sekä edellämainittujen sitaattien nykykieltä että Jumalaisen näytelmän suomennoksista lainattua ylätyyliä. Sekoitus on sopivasti häiritsevä ja vinksahtanut.
Vaikka tarina sijoittuukin sienten kaoottiseen, hähmäiseen ja rajoiltaan epämääräiseen maailmaan, sen taustalla on kuitenkin vankasti ihmisen kädenjälki. Candyn ja koivunlehden matka vie heidät niin hakkuuaukealle kuin puupelloille. Tasainen, kurinalainen kuusimetsä osoittautuu kammottavaksi paikaksi, mutta eipä kombucha-sienen johtama new age -kulttikaan kovin mukavalta paikalta vaikuta.
Luonnollinen näytelmä on hieno seikkailusarjakuva, josta löytyy myös vakavia sävyjä ympäristötuhosta ja ihmisen vaikutuksesta metsäluontoon. Se on upeaa työtä, Ulla Donner on kyllä taitava. Ruotsinkielisen alkuteoksen on suomentanut Sinna Virtanen, joka on hyödyntänyt Dante-sitaateissa sekä Eino Leinon että Elina Vaaran suomennoksia.