Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Cipriano Algor on kolmannen polven savenvalaja pienestä kylästä automatkan päässä Keskuksesta. Hän myy kaiken tuotantonsa Keskukseen, eikä sopimuksensa mukaan saa edes käydä muiden kanssa kauppaa. Mutta miten iäkäs leskimies pystyy sopeutumaan muutokseen, kun Keskus lopettaakin saviastioiden ostamisen? Miettimistä on myös Ciprianon Marta-tyttärellä, joka on raskaana, sekä tämän miehellä Marçalilla, joka odottaa ylennystä Keskuksen vartijan töissään.
José Saramagon Luola on taattua portugalilaisnobelistin laatua. Saramagon miljöö on jotenkin ilkeänoloinen poliisivaltio, jossa markkinavoimat määräävät ja päättävät ihmisten puolesta. Keskus on mielikuvituksellinen jättiläislaitos, josta löytyy kaikki mitä ihminen koskaan voi kuvitella tarvitsevansa. Keskuksen tehtävä on tehdä ulkomaailma tarpeettomaksi, laajeta ja kahmaista kaikki allensa. Se on loistava, säkenöivä, houkuttava. Pienen ihmisen tehtäväksi jää palvella koneistoa, yrittää olla jauhautumatta sen hampaisiin.
Jo Luolan motto on lainattu Platonin Valtiosta, ja luolavertauksen tuttu allegoria tulen heijastamista varjoista, ideoiden maailmasta täydentyy teoksen mittaan. Saramago tutkii ihmisten rooleja erikoisen yhteiskunnan osina, sitä miten todellisuus ja mielikuvat keskustelevat keskenään. Käsityöläisen, erityisesti savenvalajan, valitseminen keskiöön on vertauskuvallista jo sinänsä: savenvalajahan luo hahmoja muodottomasta massasta, puhaltaa niihin luonteen, sielun ehkäpä?
Luola edustaa Saramagon tuotannon vakavampaa nurkkaa. Se on harkitusti kerrottu tarina eräänlaisen elämäntavan lopusta, muutoksesta ja luopumisesta. Mutta luopuminen jostakin on myös tilan antamista jollekin uudelle. Mitä tulevaisuus tuo, siihen Saramago ei vastaa, vaan antaa lukijansa pohtia. Suosittelen.
