Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Paula Havaste aloitti vuonna 2022 nuijasodasta kertovan kirjasarjan. Ensimmäinen osa Laahus kuvasi 1590-luvulla tapahtunutta talonpoikaiskapinaa kapinallisten puolella olevan nuoren naisen näkökulmasta, toinen osa Lieka taas tarkasteli kapinan tukahduttamista nuoren huovimiehen kannalta. Tässä sarjan kolmannessa osassa nuijasota on jätetty taakse ja ollaan jo 1620-luvulla, Ruotsin ja Puolan välisen sodan pyörteissä. Nuijasotaan viitataan ja tuttuja henkilöitä tavataan, mutta muuten Luode on itsenäinen teos, eikä aikaisempien kirjojen tunteminen ole mitenkään välttämätöntä.
Luoteen päähenkilöt Sule ja Anna kohtaavat eräänä juhannuksena. Sule on pienehkön tuvan nuorempi poika ja siten lähtökohtaisesti käytännössä osaton: isoveli tulee perimään tuvan ja maat. Naapurikylästä löytynyt Anna unelmoi perheestä, tuvasta ja vaurastumisesta lampaita kasvattamalla ja villatuotteita myymällä. Lemmenhetkellä on luonnollinen seurauksensa ja Sule löytää itsensä pikaisesti vihittynä Annan puolisoksi. Annan unelmat eivät kuitenkaan ole Sulen unelmia, eikä Sule kestäkään pieneen lampaanhajuiseen tupaan pakotettua ennen kuin veri vetää maailmalle ja seikkailuihin.
Kun sota on käynnissä, sotilaille on kysyntää. Aina löytyy talollisia, jotka ovat valmiita pestaamaan joutilaan miehen sotimaan puolestaan, välttääkseen talon oman pojan joutumisen sotaväkeen ja tienatakseen palveluksen vastineeksi verovapauden. Niinpä Sule päätyy muutaman mutkan kautta kruunun ratsusotilaaksi Riikaan, taistelemaan kuninkaan puolesta Liivinmaan hallinnasta.
Kuten Havasteelta osaa odottaa, kirja on täynnä kiehtovia yksityiskohtia aikakauden elämästä. Tämä käy vetävän romaanin lisäksi historian oppitunnista. Tietäen Havasteen tutkijantaustan ja intohimon yksityiskohtiin, voi luottaa, että historialliset detaljit on huolella tarkastettu ja taustoitettu. Siihen päälle on sitten kerrottu oiva tarina, jota kerrotaan pääasiassa Sulen näkökulmasta, mutta eipä Annaakaan tyystin koti-Suomeen unohdeta.
Luode sisältää myös ripauksen mystiikkaa: eletään vielä aikaa, jolloin suomalaiseen kansanuskoon uskotaan toden teolla, vaikka papit vanhoja tapoja pahalla katsovatkin. Anna ja Sule ovat lisäksi molemmat näkijöitä, joilla on rajattu kyky nähdä tulevaan ja varsin erilainen suhtautuminen tähän lahjaansa. Tämäkin on tuttua sarjan aikaisemmista osista, samoin kuin Havasteen taipumus kirjoittaa teoksiinsa voimakkaita naishahmoja. Sulekin kohtaa koko joukon eri tavoin vahvoja naisia.
Nuijasota-sarjan aikaisempien kirjojen ystäville Luode tarjoaa lisää samaa: historiallisesti tarkkaa, kevyesti opettavaista tarinankerrontaa Suomen keskiaikaisesti historiasta. Valitettavasti tähän kirjaan on jäänyt harmillisen paljon pieniä epätarkkuuksia ja huolimattomuuksia. Kokonaisuutta ne eivät kuitenkaan minulta pilanneet.
