Lunastaja on kirja, joka ei voi jättää ketään kylmäksi, ei edes viileäksi. Se on huikea poliisiromaani, joka on todella lunastanut paikkansa.
Jo edellisestä Pasi Lönnin dekkarista Viimeinen tili tuttu poliisi Lasse Flink askaroi tässäkin tarinassa, joka sijoittuu Keski-Suomeen, pääosin Jyväskylään. Flinkin aisaparina on Riitta Mäkinen, ja parina he jo tuovat säväyksen siitä, miten kauheita voi tapahtua. Lasse Flink on poliisi ja leski, yksinhuoltaja Sara-tytölle.
Lunastajassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain, joka pitää jännitystä ikään kuin tuplaten yllä. On kaksi psyykkisesti sairasta, joiden takia alkaa tapahtua murhia. Sitten on Pia Vaahtera, joka etsii kuolleen isänsä kätkettyä ryöstösaalista. Näiden kahden tarinan rinnakkain seuranta tuottaa suurta mielihyvää, sillä Pasi Lönnillä on sana todella hallussa.
Marjukka ja Helena, kaksi avohoitopotilasta. Kaikki heidän tekemisensä ja aatoksensa erittäin hyvin kuvattu. Toinen vähän ressukka, toinen taas elää vain kostosta. Lasse Flink kumppaneineen ratkaisemassa heidän saamiaan aikaansaannoksia. Kaikki huipentuu lopussa äärimmäisyyksiin, kun Helena haluaa saada kostonsa päätökseen.
Miten käy Pian? Saako hän isänsä ”perinnön” lunastettua…
Lunastaja on erittäin hyvin kirjoitettu, sen kaikki kuvaukset niin herkkiä ja nautittavan osuvia. Kun laskin kirjan käsistäni, olin vaikuttunut. Kun luin viimeiset rivit ja laitoin kirjan kiinni, kasvoni olivat märät.
En voi olla vertaamatta tätä kirjaa Seppo Jokisen dekkareihin, en silti rinnasta, sillä oli tämä niin omaa luokkaansa. Jään odottamaan lisää ja kun sitä tulee, lasken polviliukua!