”Kävelen pehmeällä sammal- ja neulasmatolla koivuja, kuusia ja mäntyjä kasvavassa metsässä. Olen ylimaallisen hiljaisuuden ympäröimänä planeetan puhtaimman ilman hyväillessä keuhkojani.”
Näin alkaa Lumotun metsän sisaret, jonka ovat kirjoittaneet kaksi New Yorkissa asuvaa amerikkalaista, aviopari Naomi Moriyama ja Wiliam Doyle. Moriyama on alkujaan japanilainen ja muutti Manhattanille ollessaan kaksissakymmenissä. Hän on USA:n ja Japanin välisen kaupan markkinoinnin ammattilainen. Doyle on paljasjalkainen newyorkilainen, tv-tuottaja ja vuodesta 2015 Fullbright-tutkija Itä-Suomen yliopistossa. He muuttivat kuusi vuotta sitten seitsenvuotiaan poikansa kanssa kuudeksi kuukaudeksi Pohjois-Karjalaan.
Lumotun metsän sisaret kertoo etupäässä Moriyaman kokemuksista. Kirjaan kirjoittajat ovat lisäksi haastatelleet lukuisan joukon ihmisiä, mm. Sanna Marin, Riitta Uosukainen, presidentti Tarja Halonen, Marianne Heikkilä, antropologi Helena Karhu. Suomi lumosi Moriyaman ja matka tänne muutti hänen elämänsä. Ensimmäisen matkan jälkeen he ovat palanneet uudelleen neljä kertaa ja viettäneet täällä lyhyitä jaksoja. Moriyama sanoo, että hän yritti lähteä, mutta on aina palannut takaisin.
Mikä Suomessa lumosi Moriyaman? Mitä täällä on niin erinomaista?
Luonto, järvet, vaarat, metsät. Luonnon kauneus, hiljaisuus, turvallisuus. Kirjoittajat ovat käyneet Kolilla useasti. He ovat rakastuneet avaraan maisemaan, tietävät sen innoittaneen lukuisia suomalaisia taiteilijoita, sen kallioiden kiviaineksen olevan lähes kaksi miljardia vuotta vanhaa.
”Puut ovat kaikkien muiden ihmeellisten ominaisuuksien lisäksi hyviä kuuntelijoita. Ne seisovat hiljaa ja antaen tilaa kaikille ajatuksillemme – onnellisille ja surullisille
…puut, rauhalliset ja arvokkaat, kuuntelevat tarinoitamme jo ennen kuin muotoilemme ne sanoiksi.”
Metsän temppelistä kertovan luvun alkuun kirjoittajat ovat lainnanneet kulttuuripsykologi Marianna Pogosyania. Metsän temppeli on lieksalaisen kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen tunnetuin teos, Paaterin kirkko. Kirkossa kaikki on puusta tehtyä, jokainen neljästätoista penkistä on veistetty yhdestä punamäntypölkystä, hiottu sileäksi ja koristeltu kukkateemoin. Alttari on tehty valtavan kuusen juurakosta.
Suomalaiset vahvat naiset, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä naisten poliittiset ja sosiaaliset oikeudet ovat asioita, joihin Moriyama ihastui. Tätä maata johtaa nykyisin naiset. Naisten vahvuus lienee perua vuosituhansien takaa. Vanhoissa taruissa on mainintoja Naisten maasta ”Terra Feminarumista”, joka sijaitsi Suomessa. Tarkemmin sen on päätelty sijainneen Pielisen alueella. Moriyama toteaa: ”Kun tutkin Kolin kukkuloita ja kävelin Pielisen rannoilla, saatoin liikkua muinaisten Naisten maan alueella.”
Suomesta Moriyama löysi kokonaisen kansan, joka vaeltaa metsissä keräten maan antimia, joista se valmistaa perinneruokia ja säilöö niitä pitkiä, pimeitä talvia varten. Hän löysi kauan kadoksissa olleet sielunsisarensa, hän löysi Martat, vapaaehtoisista koostuvan kotitalousneuvontaa antavan kansalaisjärjestön. Hän löysi Marttojen maistuvat ruuat. Kirjan lopussa on yksitoista sivua Lumotun metsän sisarten, Marttojen, ruokareseptejä. Naomi on kirjoittanut aviomiehensä Williamin kanssa kolme tietokirjaa japanilaisesta kotiruuasta ja sen terveyshyödyistä. Ehkäpä he seuraavaksi kirjoittavat suomalaisesta kotiruuasta.
Lumotun metsän sisaret ilmestyi ensin englanniksi. Kirjoittajat halusivat välittää amerikkalaisille lukijoille Suomi-kokemuksensa. Välittää oivalluksen, että nais-, lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunta ei ole mahdoton unelma vaan elävä todellisuus pienessä demokratiassa maailman laidalla. Kirjoittajat halusivat, että teos julkaistaan myös suomeksi. Ehkä siksi, että meidän itsemme olisi hyvä nähdä ja arvostaa yhteiskunnassamme olevaa hyvää – puutteita korjaten.
Suosittelen!