Olin innoissani, kun kuulin WSOY:n julkaisevan Thorgal-albumeja. Thorgal oli osa omaa sarjakuvaharrastukseni alkutaivalta ajankohdassa, jossa lapsuuden harrastus kasvoi hieman kypsempiin sarjakuviin. Thorgalia alettiin alun perin julkaista ranskaksi 1980-luvun lopussa ja sarjan ydin koostuu kolmestakymmenestä albumista. Tämän jälkeenkin sarja jatkuu, mutta käsikirjoittamisesta ei enää vastaa Jean Van Hamme.
Thorgal-sarjakuvassa seikkailee sarjan nimeä kantava pohjoisen viikinki. Tämä roolitus on varsin pinnalle liimattua, Thorgal ei yritä olla historiallinen, vaan ainoastaan käyttää lähtökohtaa hahmon taustana. Sarjan ensimmäinen osa sisältää magiaa ja seuraavat osat uskaltautuvat hyvinkin mielikuvituksellisille urille.
Ensimmäinen albumi sisältää kaksi seikkailua, Lumoojattaren kosto ja Melkein paratiisi… Näistä ensimmäisessä Thorgaliin on mieltynyt klaanin johtajan tytär. Tätä klaanin johtaja ei hyväksy, vaan päättää uhrata Thorgalin sitomalla tämän odottamaan vuorovettä. Thorgal kuitenkin pelastetaan mystisen naisen toimesta. Vastapalvelukseksi tämä vaatii Thorgalia vuodeksi palvelukseensa. Toisessa tarinassa Thorgal putoaa jäärailoon, jonka takaa löytyy paratiisimainen maailma, josta poistuminen on vaikeaa.
Sarjakuvan ensimmäiselle albumille on helppo löytää verrokki: Robert E. Howardin Conan ja vielä tarkemmin mietittynä Conanista tehdyt sarjakuvat. Thorgalin ulkonäkökin myötäilee Conania. Seikkailut ovat suoraviivaisia ja kevyitä. Kuvarakennekin tuntuu olevan lähempänä klassista amerikkalaista, kuin ranskalaista sarjakuvaa.
Thorgal-sarjakuvat ovat tutustumisen arvoisia, mikäli seikkailusarjakuvat kiinnostavat. Sarjakuvakerronta on mennyt paljon eteenpäin albumin julkaisuajoista, mutta Thorgal on yhä mielenkiintoinen lukukokemus.