Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lumoava pimeys jatkaa Lumoava kirous -kirjan tarinaa synkissä merkeissä. Lena ei tunnu toipuvan ensimmäisen osan traagisista käänteistä ja tuntuu suorastaan välttelevän Ethanin seuraa, kun taas viihtyy hieman turhankin hyvin mystisen Johnin seurassa. Ethan puolestaan tapaa kiinnostavan oloisen Livin, ja saa havaita kuinka helppoa ihan tavallisen tytön kanssa olisi seurustella. Olisiko siis parasta myöntää, että kuolevaisen ja yliluonnollisen rakkaustarina on mahdoton, niin kuin historia on jo moneen kertaan näyttänyt? Unohtaminen ja eteenpäin jatkaminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä samaan aikaan Ethania vaivaavat oudot näyt menneisyydestä. Mikä Ethanin rooli tässä kaikessa loppujen lopuksi oikein on?
Lumoava pimeys on jännittävä, hyvin kirjoitettu ja miellyttävällä tavalla omaperäinenkin fantasiasarja, mutta silti tuntuu että jotakin jää puuttumaan. Lieneekö syynä se, että Ethanin ja Lenan romanssi tuntuu ainakin näin teini-iän ohittaneesta lukijasta tuhoon tuomitulta ja hieman intohimottomalta, joten kovin henkeäsalpaavaa jännitystä en heidän puolestaan kokenut. Mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, että enpä tätä sarjaa aikuisille suosittelisikaan, mutta nuorempiin lukijoihin vetoaa varmasti. On myös mukavaa, että päähenkilönä ja kuolevaisten edustajana on välillä poika.
Paulan näkemys:
Lumoava pimeys jatkaa siitä mihin Lumoava kirous jäi. Loihtija Lena suree Macon enoaan ja pohtii samalla kääntyäkö kirkkauteen vai pimeyteen. Lena alkaa viihtyä serkkunsa kanssa jonka kohtalona on olla pimeyden loihtija. Myös erikoinen poika vaikuttaa Lenan tekemisiin ja mielialoihin. Lopulta Lena katoaa kokonaan. Poikaystävä Ethanin on vaikea ymmärtää kaikkea ja näyttää siltä, ettei hän ole pelkkä sivustakatsoja kuolevainen, joka ei tietenkään helpota asioita yhtään.
Lumoava kirous -sarjan toinen osa ei ollut niin koukuttava kokonaisuus kuin ensimmäinen. Lenan pimeyteen tai kirkkauteen lunastaminen on hieman ensimmäisen kirjan toistoa ja hienosti fantasiaa ja nuorten elämää sekoittava sarja jäi tällä kertaa mustasukkaisuuden jalkoihin. Valitettavasti lunastaminen onkin koko kirjasarjan idea.
Salaisuuksien vyyhti aukeni vähän, mutta uusia tuli sitäkin enemmän ja lopulta sopassa oli aivan liian monta lusikkaa. Parhaimman annin antoivat sivuosat jotka toivat hieman huumoria seikkailuun.
