Pienenä tyttönä katselin paljon kotimaisia elokuvia, niitä iki-ihania mustavalkoisia. Hyvin jäi muistiin muun muassa Ruma Elsa, jota näytteli Eeva-Kaarina Volanen. Siitä elokuvasta kerrotaan tässä kirjassa.
Kirjassa kerrotaan myös paljon muusta. Se on melkoinen katsaus suomalaiseen teatteriin ja sen lahjakkaisiin näyttelijöihin; millaista on näyttelijän työ, kun se vie koko sydämen ja sitä tekee aina niin kokonaisvaltaisesti. Kirja nostaakin näyttelijän työn niin arvoonsa, että moni työ kalpenee sen rinnalla.
Eeva-Kaarina Volanen (1921–1999) oli nimenomaan teatterinäyttelijä. Elokuvia tehtiin siinä sivussa, mutta pääosin näytteleminen tapahtui ”livenä”. Hän oli suurine osineen muiden näyttelijöiden ja ohjaajien kunnioittama ihminen, joka ei diivaillut, ei tuonut itseään esiin, mutta tiesi, mitä tekee.
Elokuvan kulta-aikana kuviteltiin glamouria näyttelijöiden ympärille. Eeva-Kaarina kertoi muun muassa sen, miten elokuvayhtiö lainasi puvun Jussi-gaalaan. Kun sieltä poistuttiin, Tauno Palo tuli lainaamaan rahaa ratikkaan kotiin päästäkseen. Suurissa rahoissa eivät näyttelijätkään siis pyöriskelleet, vaikka olivatkin kansan nähtävillä.
Kirja on kivasti kirjoitettu ja kertoo monen kuvailemana siitä, millainen ihminen ja näyttelijä Eeva-Kaarina oli. Hän, suuri tähti, tulee ihan kuin vanhaksi tutuksi tätä kirjaa lukiessa.