Kaukana pohjoisessa toimiva ylikonstaapeli Daniel ja tukholmalainen rikostutkija Hanna elävät kovin erilaista elämää: Daniel on tuore perheenisä ja elää vauvantuoksuista arkea työnsä ohella, kun taas Hanna on juuri saanut lemput sekä designpoikaystävä Christianilta että työstään Citypolisenissa, jossa hän puolusti hieman liian innokkaasti kuoliaaksi pahoinpidellyn naisen muistoa, kun vastassa oli yksi hänen machokollegoistaan. Hanna pääsee lepuuttamaan hermojaan rikkaan sisarensa mellevälle Åren-huvilalle, mutta eikös sielläkin ala sitten tapahtua.
Nuori Amanda katoaa Lucian-päivän kotibileistä. Kaupungissa Amandan vanhempien ilmoitus tuskin synnyttäisi välittömästi suuria etsintäoperaatioita, mutta koska tyttöä ei löydy kavereiden luota, Åren pakkasessa ei ole mahdollisuuksia selvitä kauan ulkonakaan. Niinpä hän sitten pian löytyykin murhattuna. Mahdollisia sieppaajia ilmenee pienestäkin yhteisöstä useita, väkivaltaiseksi tiedetty on/off-poikaystävä Viktor ja koulun ryhmänohjaaja, vähän pervontuntuinen Lasse etunenässä. Mutta eivätpä nämä todennäköisimmät murhaajat tietenkään ole surman takana. Kuka se voisi olla?
Viveca Stenin saaristolaisdekkarisarja eli Sandhamnin murhat ehti saavuttaa jo toistakymmentä osaa ja alkoi vähitellen osoittaa laantumisen merkkejä; kaunis miljöö kun ei yksinään tee dekkarista jännittävää niin millään. Nyt löydetty uusi ympäristö vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja talven ja kylmyydenkin kuvaus uskottavalta. Lisäksi päähenkilöt eivät olleet niin idyllisiä kuin saaristolaiset Nora ja Thomas, vaan kummallakin oli omat luurankonsa kaapeissaan. Tätä sarjaa voisi mielellään alkaa seurata, sen verran miellyttävä ensimmäisen osan lukukokemus oli.