Lukot on mielenkiintoinen yhdistelmä draamaa ja jännityskertomusta. Kuten takakannessa osuvasti sanotaan, se on ”romaani salaisuuksista ja niiden avaamisesta, vastuusta ja vastuuttomuudesta, rakkaudesta ja itsekkyydestä” . Toisaalta se taas on trillerintuntuinen kuvaus kahden nuoren sairaan suhteen kehittymisestä aina karmivaan loppuratkaisuun saakka. Nuorten jännityskertomukseen kietoutuvat tarinan edetessä kaikki päähenkilöt.
Romaani kuvaa elävästi päähenkilöiden traumoja ja heikkouksia. Kaikkia lukkoja ei saada auki edes tarinan lopussa. Äidinkielenopettaja Tanja Virrantaival pitää yllä särötöntä ulkokuorta, mutta hänen elämässään lukossa on sekä parisuhde, että suhde omaan äitiin. Parisuhdetta Tanja lähtee avaamaan aloittaessaan suhteen toisen miehen, kirjailija Jussi Hirvosen kanssa, mutta katkeruuden, vihan ja syyllisyyden blokkaama kommunikaatio dementoituvan äidin kanssa pysyy lukossa tarinan loppuun asti.
Jussi Hirvosen ongelma taas on taiteilijan itsekkyyden kariuttama avioliitto ja huoltajuuskiista, eikä hän kykene enää edes kirjoittamaan. Huoltajuusongelmat lähtevät aukeamaan, mutta itsekkyys säilyy; kommunikaatio lapsen kanssa on yhtä puuroa ja kohtaamattomuus vie pohjan koko aikuinen-lapsi -suhteelta. Nuorten, Jeren ja juuri kotoaan pois muuttaneen Ullan tarinassa taas kuvataan riippuvuutta ja itsenäisyyttä, yksinäisyyttä sekä sairasta mieltä. Väkivaltaisuuden taustalla häivähtelee Jeren synkkä lapsuus.
Kirjan loppu ei kerro selkeää loppua tai ratkaisuja muiden kuin Ullan ja Jeren tarinaan. Itselleni tämä oli yllätys ja hienoinen pettymyskin, sillä luin kirjaa loppuun vauhdilla odottaen päähenkilöiden lopullisia ratkaisuja. Lukko –teema on kuitenkin kiehtova, sillä kirjassa esitetään ihmisten epätäydellisyyttä, joka ei katoa. Henkilöiden rosoisuus tekee kertomuksesta vangitsevamman; mieli askartelee sen parissa vielä monta päivää lukemisen jälkeenkin.