Lastenhoitajana työskentelevä Rowan törmää netissä ilmoitukseen, jossa haetaan lastenhoitajaa kiireiseen nelilapsiseen perheeseen kauniiseen, mutta syrjäiseen taloon Skotlannin ylämaille. Ilmoituksesta tekee houkuttelevan sen tarjoamat edut: ilmainen asuminen ja 55 000 punnan vuosipalkka.
Rowan tarttuu toimeen, pääsee erinomaisilla papereillaan työhaastatteluun ja onnistuu antamaan itsestään sen verran hyvän – ja vain ihan vähän valheellisen – kuvan, että saa työpaikan. Rowan nakataan heti syvään päähän: perheen vanhempien on molempien lähdettävä saman tien pariksi viikoksi erittäin tärkeälle työmatkalle, joten Rowan jää yksin perheen pienimpien lasten kanssa. Vanhin lapsista on sentään poissa sisäoppilaitoksessa.
Talo on vanha ja synkkä kartano, jonka arkkitehtipariskunta on kuitenkin modernisoinut täysin. Taloa hallitaan älykotijärjestelmällä, johon liittyvät muun muassa kamerat joka puolella, sähköisesti lukittavat ovet ja etäohjaus. Rowanille selviää myös pian, että talossa vaikuttaa vahvasti kummittelevan. Ei siis ihme, että perheellä on ollut vähän vaikeuksia saada pidettyä lastenhoitajia…
Niin, ja yksi pieni juttu jäi vielä sanomatta. Ruth Ware on kehystänyt kirjan niin, että Rowan kirjoittaa tarinaansa vankilasta käsin kirjeinä asianajajalle. Rowanin lastenhoitopesti päättyy siihen, että joku perheen lapsista kuolee ja Rowan joutuu vankilaan syytettynä lapsen tappamisesta – ja tietysti mielestään syyttömänä.
Melkoinen trilleri siis. Talo muodostaa todella aavemaiset puitteet ja tässä kaikessa on niin monta asiaa väärin, että lukija ei voi kuin kiristellä hampaitaan. Onko tarina uskottava? Ei tietenkään, tällaiselle herkimmät lukijat eivät varmastikaan kestä Lukittuja ovia lukea, mutta itse pystyin suhtautumaan tarinan epäuskottavuuksiin huumorilla – ai tällainenkin käänne? Tarinan jännitys ja karmivuus pitivät kyllä otteessaan, vaikka tarinan lähtökohdat ihan pöhköt olivatkin. Ruth Ware osaa kyllä asiansa.