Nyt osui kohdalle jotain hyvin hämmentävää. Sain vinkin David Marksonin romaanista Lukijan luomislukko; minut hyvin tunteva henkilö oli varma, että olisin innoissani kirjasta.
Romaani täynnä sivistyneitä viittauksia ja alluusioita, mutta oikeastaan vailla suurinta osaa romaanista?
Parisataa sivua rivin tai kahden mittaisia katkelmia, sitaatteja, kohtaloita, hämäriä fragmentteja, jotka kuitenkin selvästi pyrkivät johonkin. Viittauksia kulttuuripersooniin ja heidän tapoihinsa. Yleensä aika synkkiä tai vähintään makaabereja kohtaloita. Kymmenet tunnetut henkilöt leimataan antisemitisteiksi. Kymmenet tunnetut todetaan itsemurhaajiksi.
Itsepintaisen ristiinviittaava ja kryptisen syntaksin koossa pitämä joka tapauksessa.
Lukija luo Päähenkilölle miljöötä, jossa hän elää. Jokin koju hautausmaalla, rannikkoa. Yksinolon pohdintaa. Onko Päähenkilöllä ollut naisia? Jos on, koska viimeksi?
Ja?
Outo kirja. Tunnustan, etten tajunnut juuri mitään. Mutta kuitenkin se viekoitteli jatkamaan taaas yhden aukeaman lisää. Ja taas yhden. Tämä on koettava itse.