Bernhard Schlink: Lukija

Teini-ikäinen Michael rakastuu itseään yli 20 vuotta vanhempaan Hannaan. Heidän välilleen syttyy kiihkeä suhde, jonka yhtenä koossapitävänä voimana on paitsi seksi, myös Michaelin lukeminen ääneen Hannalle. Suhdetta kestää aikansa, mutta sitten Hanna katoaa kaupungista jälkiä jättämättä. Ikäistensä tyttöjen seurassa Michael tuntuu etäiseltä, Hanna jättää elämänmittaisen jäljen nuoreenmieheen.

Vasta vuosia myöhemmin Hannan menneisyyden salaisuudet selviävät Michaelille, kun hän oikeustieteen opiskelijana päätyy seuraamaan natsirikollisten oikeudenkäyntejä. Hanna on vaiennut kaikesta. Hänen historiansa keskitysleirin vanginvartijana selittyy toisella häpeällä, lukutaidottomuudella – vai selittyykö sittenkään?

Bernhard Schlinkin Lukija on kertomus saksalaisen sodanjälkeisen sukupolven traumoista – siitä, miten käsitellä isien ja äitien, sukulaisten ja muiden tuttavien kammottavaa menneisyyttä. Persoonallinen ratkaisu kirjailijalta on ottaa näinkin outo lemmenpari tapahtumien keskiöön. Rakastaessaan Hannaa, himoitessaan tätä päivin ja öin, Michaelilla ei ollut mitään aavistustakaan siitä, mitä aiemmin – jo ennen hänen syntymäänsä – oli Hannan elämässä tapahtunut. Ja tämä kiihko, kiintymys leimaa Michaelia vielä sittenkin, kun on jo selvää, että Hanna on todella syyllinen siihen, mistä häntä syytetään. Ei ensirakkauttaan unohda.

Minä en ole aivan varma, pidinkö Lukijasta paljon vaiko vain vähän. (Harmi kyllä tämän kirjan ympärille sovittu lukupiiritapaamisemme peruuntui; sieltä olisin saanut varman tiedon.) Toisaalta siinä on hyvin kiehtovia elementtejä kuten kielletty rakkaus ja häpeän peittely. Ja kiistatta Bernhard Schlink osaa kirjoittaa terävästi, harkiten, puhtaasti. Mutta toisaalta Lukija jättää hieman kylmäksi. Tai paremminkin – se on kylmä, jotenkin kliininen, liian harkittu. Se tunteettomuus ja toteavuus, joka kannattelee hiljan vinkkaamaani Ferdinand von Schirachin Syyllisyyttä, ei nyt tunnu ihan oikealta. Mutta nämä ovat makuasioita. Kannattaa kokeilla!