Antropologi Temperance Brennan on palannut kuukauden jälkeen Kanadaan, Montrealiin ja asettuu jälleen kotikonnuille. Hän joutuu kuitenkin heti töihin, mielellään toki. Joku on löytänyt vanhoja luita, mutta mistä ne ovat lopulta peräisin ja ovatko ne peräisin ihmisestä? Ehkä eivät, mutta sitten Acadiasta löytyvä vanha tytön luuranko johdattaa Tempe Brennanin mukaan rikosvyyhteen, joka on kaukana tavanomaisesta.
Surullisen oloiset, pienet luut herättävät muiston Evangelinesta. Lapsuuden ystävästä, joka katosi oudosti jälkeä jättämättä eräänä kesänä. Tempe alkaa pelätä tämän aikoinaan joutuneen murhaajan uhriksi ja haluaa selvittää totuuden. Asiasta tulee hänelle lähes pakkomielle. Tutkimusten edetessä mukaan kirjaan ilmestyy useampikin roisto. Mutta miten tähän liittyvät luista löytyneet oudot vauriot ja epämuodostumat, joita tuntuu olevan mahdoton selittää?
Rikostutkija Andrew Ryanilla on selvitettävänään hankala rikossarja, jonka tutkimiseen hän tarvitsee Tempen apua. Kolme nuorta tyttöä on kuollut ja kolme kadoksissa. Onko Ryanilla jahdattavanaan sarjamurhaaja? Liittyvätkö kadonneiden tyttöjen kohtalo ja Tempen tutkima arvoituksellinen luuranko toisiinsa? Tällä kertaa Tempe joutuu selvittämään myös nuorten murhattujen tyttöjen tapausta.
Aihe eli nuorten tyttöjen ja lasten hyväksikäyttö sekä toisaalta murhat voivat olla jollekin hiukan rankkaa luettavaa. Toisaalta lapsuudenystävän sekä yleensäkin päähenkilön muistelukset menneistä kesistä tuovat melankoliaa, kaihoa ja hauskojakin hetkiä. Kirja kuitenkin koukuttaa lukijansa, vaikka loppu onkin melko hyvin tarkan lukijan arvattavissa.
Sivujuonena kulkevat Tempen oman menneisyyden muistelut sekä Kanadan historia, nykypäivää ovat taas raaka väkivalta ja julmat murhat. Mukaan mahtuu myös hauskoja havaintoja kielistä eli ranskaa vai englantia — taisto jatkuu edelleen! Terävä ja sympaattinen tutkija on nainen, jolla on aina vähän setvimistä ihmissuhteissaan. Kelläpä ei olisi, jos on tytär, ex-mies sekä epämääräinen ihmissuhde.
Tämä on 10. suomennettu Tempe Brennan -dekkari eikä suinkaan kehnoimmasta päästä. Kaikki kirjat voi mielestäni lukea erikseenkin, tosin ihmissuhdekuviot ja muu menneisyys jää tällöin hiukan auki. Muutoin jokainen sarjan kirja muodostaa oman tapahtumakokonaisuutensa. Suosittelen kaikille jännäreiden ystäville, joita kiinnostaa myös oikeusantropologia sekä tutkimukset ja toki myös ihmissuhteet — näistä nimittäin kerrotaan aina suhteellisen paljon.