Vielä reilut sata vuotta sitten ajateltiin, että liika lukeminen pilaa silmät ja on hienoston heiniä. Sittemmin lukeminen on muodostunut jokaisen lapsen perusoikeudeksi ja kansalaisvelvollisuudeksi. Viime vuosina kirjat ja kirjallisuus ovat kuitenkin joutuneet uudenlaisen kriisin eteen. Uudet mediat valtaavat jatkuvasti alaa ja hallitsevat jo monien lasten ja nuorten vapaa-ajankäyttöä. On syytä herätä muistuttelemaan lukemisen tärkeydestä ja sen hyvistä puolista.
Päivi Heikkilä-Halttunen on lastenkirjallisuuteen erikoistunut tutkija ja kriitikko, jonka mielipiteitä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kysytään ja kuunnellaan. Uutuusteoksessaan Lue lapselle! : opas lasten kirjallisuuskasvatukseen Heikkilä-Halttunen on valjastanut asiantuntijuutensa kaikkien käytettäväksi. Teos lupaa ”antaa vinkkejä 0–12-vuotiaiden lasten lukuharrastuksen tueksi”, ja sen se tekeekin.
Lue lapselle! alkaa esimerkeillä siitä, miten aikuinen voi tuoda kirjallisuutta, tässä tapauksessa lähinnä loruleikkejä ja runonpätkiä, jo pikkuvauvan päivään. Siitä edetään taaperoajan ja katselukirjojen kautta kohti ensimmäisiä sanoja ja kuvakirjoja. Välissä käydään läpi erilaisia lastenkirjan lajeja selkokirjoista sarjakirjoihin. Kirjan viimeisessä osiossa käsitellään esiteinien lukuharrastuksen suhdetta muun median käyttöön.
Kirja sisältää esimerkkejä elävästä elämästä ja siitä huokuu vankka asiantuntemus. Jokaisen luvun loppuun on listattu lukusuosituksia ja tiivistetty muistilista luvun tärkeimmistä pointeista. Heikkilä-Halttunen käy läpi julkiset tahot, kuten kirjastot ja koulut, mutta ei herkeä muistuttamasta lukemisen tärkeydestä kotona. Vanhempien esimerkillä ja vaikutuksella on lopulta se kaikista suurin merkitys. Lue lapselle! -teoksen pääsanoma tiivistyy jo sen nimessä ja kertautuu sisällössä monesti. Kirjojen maailmaan johdattaminen on parasta, mitä vanhempi lapselleen voi antaa. Yhteisiin lukutuokioihin liittyvä läheisyys ja lapsen kanssa lukien vietetty laatuaika on elämän parasta aikaa.
Kirjaa voi suositella lasten parissa työskenteleville mutta myös kaikille lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kiinnostuneille. Erityisen tärkeää olisi, että se löytäisi tuoreiden vanhempien käsiin. Kirjan esimerkit tarjoavat monipuolisia vinkkejä kirjallisuuskasvatukseen. Tekstissä vilahtavat asiantuntijalausunnot lukemisen hyvistä vaikutuksista saavat minut kiitolliseksi siitä, että lapsuudenkodissani arvostettiin kirjallisuutta ja että meidät lapset saateltiin lukuharrastuksen pariin jo varhain.