Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Firenzen herttuan tytär Lucrezia de’ Medici naitettiin Ferraran herttua Alfonso II d’Estelle jo teini-iässä. 15-vuotiaana kotikaupunkinsa jättänyt tuore herttuatar ei ehtinyt kauaa puolisonsa rinnalla hallita: jo alle vuoden kuluttua, keväällä 1561, Lucrezia menehtyi. Lucrezian elämään ja kuolemaan liittyvät huhut ja mysteerit kiehtovat vielä lähes 500 vuotta myöhemminkin – niin paljon, että Maggie O’Farrell on keitellyt niistä kasaan loistavan historiallisen romaanin Lucrezian muotokuva. Jo Hamnetilla minut vakuuttanut brittikirjailija on valtavan hyvässä vedossa myös renessanssihovien maailmassa.
Lucrezia on kiehtova päähenkilö. Perheensä viidentenä lapsena häntä ei oikeastaan edes huomioida kotona, mutta Ferraran Alfonsolle puolisoksi luvatun isosiskon kuolema muuttaa kaiken. Lucrezia on voimakastahtoinen, taiteellinen ja muutenkin lahjakas lapsi, jolle uusi asema toisessa vaikutusvaltaisessa hovissa on pelottavan muutoksen paikka. O’Farrellin tavoite on päästä osoittamaan 1500-luvun renessanssiruhtinaskuntien patriarkaalista arvohierarkiaa, ja päästä nimenomaan alistumattoman vaikkakin alistetun Lucrezian pään sisälle. Ylhäisön tyttöjen ja naisten kohtelu lähinnä valuuttana ja perillisten valmistajina on nykynäkökulmasta paikoin sangen kylmäävää luettavaa.
Lucrezian muotokuvan olennainen koukku on juuri se, että lukija tietää jo ensi sivuilta Lucrezian tulevasta kohtalosta. Maggie O’Farrell kuljettaa tarinaa eteenpäin kahdella rinnakkaisella aikatasolla: Lucrezian koko elämän kronologiaa leveämmin kaarroksin sekä aivan viimeisten hetkien dramaattisia vaiheita pienin sykäyksin. Kerrontaratkaisu on oivallinen: kuoleman odotuksen jännite kasvaa samalla kun aiemmat valoisammat vaiheet näyttäytyvät koko ajan kolkon kohtalonyhteyden varjostamina.
Jälkisanoissaan Maggie O’Farrell kertoo ottaneensa fiktiossaan tiettyjä vapauksia sen suhteen, kuinka hän historiallista tarinaa kertoo. Taiteellisesti näitä ratkaisuja – tapahtumien yhdistelemisiä, eri henkilöiden tekojen tiettyjä ajallisia siirtoja, muutamien hahmojen nimien vaihtamisia – voidaan pitää oikeina ratkaisuina. Kaiken kaikkiaan Lucrezian muotokuva nousee yhdeksi alkuvuoden parhaista romaaneista. Suosittelen!
