Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Siinä missä Kristina Ohlssonin edellisten dekkarien päähenkilöt Alex Recht ja Fredrika Bergman herättivät lukijassa sympatioita, on uusi keskushenkilö, asianajaja Martin Benner, selvästi epämiellyttävämpi: hän on itsevarma niin pitkälle että tuntuu olevan itseään täynnä, hän on rikas ja menestyvä ja komea ja arvoiltaan kova, ja päälle päätteeksi vielä jonkinmoinen seksiaddikti. Jotta lukija ei aivan tympääntyisi tähän kovaksikeitettyyn päähenkilöön, on Martinissa sentään yksi inhimillinen piirre: hän on sisarvainaansa nelivuotiaan Belle-tyttären yksinhuoltaja ja rakastaa tätä yli kaiken.
Martin on siis niin menestyvä, ettei hänen tarvitse suinkaan ottaa hoitaakseen jokaista juttua, joka vastaan tulee ja niinpä hän suhtautuukin tavanomaisen ylenkatseellisesti, kun muuan Bobby lähestyy häntä perin oudon tarinan kanssa: Bobbyn sisar on ollut kuuluisuutta saanut Texasin Sara, joka ehti tunnustaa murhanneensa viisi ihmistä, mutta katosi sitten pienen poikansa Mion kanssa ja heittäytyi sillalta kuolemaan; pikku Mioa ei kuitenkaan koskaan ole löydetty elävänä tai kuolleena.
Nyt Bobby haluaisi, että Saran maine puhdistettaisiin, sillä hän on varma sisarensa viattomuudesta ja närkästynyt siitä, että poliisit tutkivat tapauksen hänen mielestään huonosti. Vastoin tahtoaankin Martin kiinnostuu Sarasta, ja kun Bobbyn taskusta odotusten vastaisesti löytyy riittävästi pätäkkää, Martin alkaa tutkia asiaa yhdessä yhtiökumppaninsa ja on/off-rakastajattarensa Lucyn kanssa. Tutkimukset heittävät hänet pian Texasiin, ja hän joutuu kohtaamaan joukon omia demoneitaan ja pahimpia pelkojaan.
Lotus blues on tapahtumiltaan vauhdikas ja juoneltaan koukuttava ja jatkaa siinä mielessä Ohlssonin aiempien teosten korkealla tasolla. Vaikka Martin Benner ei siis niitä mukavimpia ihmisiä olekaan, on hän minäkertojana oikein mielenkiintoinen: kerta toisensa jälkeen hän vihjaa tuleviin kamaliin tapahtumiin ja saa aikaan kutkuttavaa pahaenteisyyden tuntua; tätä samaa palvelevat lukujen välissä olevat haastattelukatkelmat. Ja ehkäpä Martinin hahmossa on osittain ironisoitu kovaksikeitettyjen dekkarien päähenkilöitä.
Kirjan takakannessa on kerrottu, että sarjan toinen osa, Mion blues, ilmestyy lokakuussa 2016. Ilman tätä tietoa olisi vallan hyvin tullut toimeen, nyt se mielestäni paljastaa kirjan tapahtumista turhan paljon. Mutta pakkohan se jatko-osakin on lukea, sillä Lotus blues oli erinomaisen viihdyttävä ja jännittävä.
