Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Takaisin, takaisin! Ei, tämä ei ole runokirja, voitte realistitkin palata lukusille.
Satu Rommi (45 vuotta) kertoo pienessä kirjasessaan, jonka luokittelen pamfletiksi, maailmalta paluun vaikeuksista tänne syrjänperälle eli Suomeen, Tuusulanjärven rannalle kotoutuessaan. 20 vuotta on lähdöstä kulunut. Lontoossa, Aasiassa on asuttu ja eletty suurin piirtein rinkkaelämää, ja nyt edessä olisi vuokrasopimusta, vakuutusblanketin täyttämistä, sähkösopimusta, TE-keskusta, Kelaa ja niin edelleen.
Jäädä vai lähteäkö byrokratiaa pakoon takaisin maailmalle, missä kiellotkin tulkitaan vain ehdotuksiksi?
Intiassa olisi nam! Aurinko, lämpö, välittömyys, sosiaalisuus, halpuus… Toki täälläkin omat etunsa: siisteys, puhtaus, vesi, luonto, hiljaisuus, koulutus, neuvola, kirjasto, sauna, salmiakki, ruisleipä, äitiyspakkaus… ’eikä tappavia myrkkykäärmeitä tai myrkyllisiä hämähäkkejä… ravintolassa työntekijät ovat todennäköisesti pesseet kätensä…’
Paluumuuttajalla saattavat vaikeudet olla jopa maahanmuuttajaa suuremmat, koska kaikki olettavat suomenkieltä puhuvan hallitsevan käytänteet, jotka kuitenkin ovat monilta osin muuttuneet ja aivan erilaiset kuin Suomesta kauan sitten muuttaessa. Eikä avunsaanti olekaan niin itsestään selvää kuin maahanmuuttajilla!
No siitä se sitten alkaa rullata jotenkuten, vieraudentunne kadota, olotila vaihdella niin kuin suomalainen sää. ’Metsäkylvyt’ auttavat.
Rommin kokemusten täydentäjinä kirjassa on muutaman paluumuuttajan jakamia ohjeita siitä, miten takaisintulijan olisi toimittava sopeutuakseen paremmin ja välttyäkseen turhilta vaikeuksilta. Lapsilla on sitten omanlaisensa sopeutumisvaikeudet. Näistä ekspatriaattiperheiden lapsista Maailmalle yhtenä – takaisin toisena? -väitöskirjan tehneen Anu Warinowskin haastattelu on kirjassa mukana.
Kieltämättä lukiessa välillä vilahtaa mielessä Rommin mainitsema usein kuulemansa kehotus mennä sitten ’takaisin Intiaan, jos siellä kerran kaikki on paremmin’. (Ja mielessä vilahtaa semmoinenkin paluumuuttajan verrokki kuin koko ikänsä Suomessa asunut eläkeläinen, jolla on samankaltaisia sopeutumisvaikeuksia nopeasti muuttuvaan digitaaliyhteiskuntaan kaiken maailman kortteineen ja netteineen!)
Mielenkiintoinen päiväkirja, joka rohkaisee avartamaan mieltä ja lähtemään maailmalle:
”Joskus on tullut vastaan arveluttavia tilanteita, mutta 20 vuotta ulkomailla ja matkusteleva elämä taas on opettanut siihen, että maailma ei ole mitenkään pelottava paikka, että kaikki järjestyy, että ihmisiin voi luottaa, että pelkääminen ei koskaan ole tehnyt ketään onnellisemmaksi ja että loppujen lopuksi ihmiset kyllä pitävät toisistaan huolta.”
Vuoden 2016 tammikuusta Loskalauluja-kirja alkaa ja päättyy joulukuun loppuun. Miten käy kirjailija-toimittaja-astangajoogaopettaja Satu Rommin? Lähteekö Satu taas lipettiin? Käykääs kurkkaamassa.