Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Flavian ystävien riemuksi Alan Bradleyn Flavia De Luce -sarjasta on nyt ilmestynyt jo viides osa suomeksi. Nokkela 11-vuotias salapoliisitar on elementissään, kun Bishop’s Laceyn kylän kateissa olleen kanttorin ruumis löytyy kirkon kalmistosta. Mestarimyrkyttäjäksikin mainittu Flavia on ensimmäisenä paikalla, eikä aikaile käynnistää omia tutkimuksiaan rikoksen ratkaisemiseksi.
Eletään siis pääsiäisen alusaikaa 1950-luvun Englannissa. Bishop’s Laceyn maalaiskylässä valmistaudutaan kylän suojeluspyhimyksen Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhliin. Pyhimyksen hauta on päätetty avata juhlan kunniaksi. Kuinka ollakaan, pyhäinjäännösten sijaan hautausmaalla tuleekin huomattavasti nuorempaa vuosikertaa vastaan. Ei riitä, että haudasta löytyy kirkon urkurin ruumis – karmea löytö on myös naamioitu erittäin kummallisesti. Tapaus on omiaan järkyttämään hiljaisen kylän elämää ja kysymyksiin on kaivettava vastaukset vaikka sitten sieltä hautakiven alta. Käänteissään hitaanpuoleinen poliisi tarvitsee rinnalleen Flavian terävää älyä.
Flavia viettää aikaa myös kirkossa, sillä hänen siskonsa Ophelia – perheen kesken Feely – on varautunut toimimaan kanttorin sijaisena ja harjoittelee tiiviisti Pyhän Tancredin juhlaa varten. Isänsä määräyksestä Flavia on mukana siskonsa turvana. Yhden urkupillin sointi on pahasti pielessä ja Flavia arvelee syyksi lepakkoa. Urkurin kohtalon paljastuttua urkujen ympäristö käy entistä kiinnostavammaksi. Poliisin ja Flavian lisäksi tapaus on saanut liikkeelle myös salapoliisiromaanien ystävän ja kirkon kuoron johtajan neiti Tantyn sekä yksityisetsivä Adam Sowerbyn. Yleensä hyvin omin päin toimiva Flavia ryhtyy tällä kertaa jopa varovaiseen yhteistyöhön Sowerbyn kanssa.
Ellei Flavian perheen elämä ole tullut aiempien kirjojen myötä tutuksi, tärkeimmät puitteet kerrataan kyllä tälläkin kertaa. Flavia asuu filatelisti-isänsä ja kahden siskonsa kanssa vanhan ajan brittikartanossa, jonka loiston päivistä on hyvin vähän jäljellä. Yläluokkaisen elämän muistona kartanossa on edelleenkin kaksi palvelijaa, keittäjä rouva Mullet ja yleismies Dogger. Nyt taloudellinen ahdinko on kuitenkin käynyt niin syväksi, että perheen koti on vaarassa joutua myyntiin. Aiemmista kirjoista poiketen Flavia ei enää teekään alituiseen sisaruksilleen kepposia ja ilkeyksiä, ehkä tilanteen vakavuus saa heidät jopa tuntemaan hetkellistä yhteenkuuluvuutta. Enimmäkseen äiditön Flavia kuitenkin viilettää päivät omissa menoissaan ja tekee kemiallisia kokeitaan laboratorionsa uumenissa. Leikkikavereista ei ole, mutta onneksi sentään uskollinen ystävä Gladys, tuo palvelualtis polkupyörä.
Flavian seurassa voi huoletta unohtaa uskottavuuden rajat ja antaa tämän 11-vuotiaan neitosen hoidella hommat pakettiin poliisien ja kyläläisten silmien alla. Hauskaa ja erikoista onkin, miten vahvasti nämä tarinat uppoavat meihin aikuisiin. Kovin tiukkaa ikäsuositusta en sarjalle antaisi, sillä voin hyvin kuvitella nuorempien lukutoukkien elävän sydämestään mukana Flavian seikkailuissa. Aikuisempaa lukijaa kirjoissa puhuttelee jännityksen lisäksi varmasti myös äitinsä menettäneen ja jollain tapaa laiminlyödyn pärjääjälapsen kohtalo.
Ja mehän luotamme Flaviaan; hänelle eivät maatuvat kanttoritkaan ole ylivoimainen haaste. Mutta ei siinä suinkaan kaikki! Alan Bradley heittää kirjassa sellaisen loppukoukun, että jäämme malttamattomina odottamaan sarjan seuraavaa osaa.
