Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ajattelen alkaessani lukea teatraalis-realistisesti piirrettyä sarjakuvaa, jonka pääosassa on kauhean vakavasti itseensä suhtautuva samurai työntämässä kolmivuotiasta poikaa kolisevissa, paksusta puusta valmistetuissa lastenvaunuissa pitkin historiallisen Japanin maaseutua, että tämän on oltava mustaa huumoria, hyvin mustaa.
Nopeasti valkenee, että tämä on mustaa, hyvin mustaa, muttei siinä ole tippaakaan huumoria.
Palkkamurhaaja Yksinäisen suden ja pojan tie on reunustettu murhilla, petoksilla, raiskauksilla ja ennen kaikkea kostolla. Päähenkilö Ogami Itto on shogunin entinen mestaaja, jonka vaikutusvallasta kateelliset kilpailijat tuhosivat hänen perheensä ja sukunsa. Vain hän itse ja hänen vastasyntynyt poikansa jäivät eloon. Yhdessä isä ja poika ovat valinneet kulkea meifumadossa, tiellä helvettiin mutta myös kohti kostoa.
Koko tarinan kertomiseen menee 28 noin 300-sivuista albumia, joten sarjakuvanautinto ei lopu ihan heti kesken. Lyhyissä tarinoissa aina joku palkkaa Yksinäisen suden tappamaan jonkun. Yleensä ruumiita tulee sitten sivutuotteena enemmänkin. Loistavaa kyllä, ainakaan vielä seitsemänteen osaan mennessä tarinat eivät kuitenkaan ole vielä alkaneet toistaa itseään.
Ei tarina pelkkää roiskuvaa hurmetta ja väkivaltaa ole. Raakuus ja vääryydet vain korostavat lempeitä luontokuvia, pienen pojan hymyjä ja elokuvallisia ruudunkuljetuksia. Kojiman piirrokset ovat aivan kuolattavan kauniita ja realistisia. Taistelukohtaukset samuraiden pysähtyneistä taisteluasennoista hyökkäyksen toiminnantäyteiseen sekuntiin ja taas viimeiseen poseeraukseen ovat taidetta. Suosittelen kuuntelemaan taustalla jotain toimintakohtauksen taustalle sopivaa musiikkia, niin tilannekuviin pystyy pysähtymään niiden ansaitseman ajan.
Lone Wolf and Cub on myös oppitunti Japanin historiasta, kulttuurista ja kunniakäsityksestä. Albumeihin on bonukseksi kirjoitettu pieniä analyyseja selventämään miljöötä länsimaista nykylukijaa varten.