Pakko tunnustaa: minulta olisi mennyt Lomonosovin moottori täysin ohi tutkan ilman Tähtivaeltaja-raadin tarkkaavaisuutta. Kun kirja palkinnon kuittasi, se täytyi toki ottaa lähemmän tutustumisen kohteeksi, sillä Tähtivaeltaja-voittajat ovat tähän asti olleet päteviä kirjoja varsin hyvällä osumaprosentilla.
Lomonosovin moottori ei ole pettymys. Se ei ole myöskään romaani, perinteisessä mielessä ainakaan, vaan kokoelma irrallisia dokumentteja ja fragmentteja, jotka todistavat mystisen Korporaation tekosista Novaja Zemljan eteläsaarella, entisellä ydinkoealueella, jossa räjäytettiin myös kaikkien aikojen suurin ydinase, Tsar-Bomba. Korporaatio rakentaa saarella Lomonosovin moottoria, jonkinlaista mystistä konetta, jonka tarkka merkitys jää hämärän peittoon.
Fragmentit edustavat erilaisia tyylilajeja: on ensyklopedia-artikkelia, säätiedotetta, päiväkirjoja, litterointeja, kuvatekstejä, ties mitä. Kaikkea värittää tietty nyrjähtäneisyys, dokumenttien kuvaama maailma on jollain tapaa täysin vinksahtanut sijoiltaan. Lomonosovin moottorissa on villiintynyttä huumoria ja riehakasta alkemiaa. Fragmentit voi lukea järjestyksessä alusta loppuun, mutta lisäksi niissä on ristiviittauksia toisiinsa, joten utelias lukija loikkii lukiessaan edestakaisin viittausten perässä. Nämä ristiviittaukset avaavat artikkeleihin mielenkiintoisia uusia näkökulmia.
Tähtivaeltaja-voittajaksi oli ehdolla hienoja kirjoja, kuten Jani Saxellin Sotilasrajan unet ja Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari, mutta pidän silti Lomonosovin moottoria ansiokkaana voittajana. Tämä on lumoava, kiehtova kirja. Juonta ei ole, mutta maailma, johon uppoutua.