Odottaessaan neljättä lastaan Linda Boström Knausgård yritti itsemurhaa lääkkeillä. Hän joutui psykiatriseen pakkohoitoon, jossa hän sai pitkän sähköshokkiterapiasarjan. Sähköhoito ei tuntunut tehoavan – päin vastoin: Linda Boström Knausgård alkoi menettää kaikki muistonsa. Pelottavaan ja stressaavaan aikakauteen, johon Lokakuun lapsi keskittyy, yhdistyy myös avioero hänen lapsiensa isästä, Karl Ove Knausgårdista.
Lokakuun lapsi on kaunista proosaa minuuden ja olemassaolon kriisistä syvän masennusjakson keskellä. Linda Boström Knausgårdille tapa purkaa itseään on kirjoittaa, mutta mistä kirjoittaa, kun ei muista mitään?
Olen aina tiennyt osaavani kirjoittaa ikään kuin kysymys olisi elämästä.
Ja kirjoittamisen kautta löytyy jotain: lapsuuden hetkiä, nuoruuden ihastuksia, kompleksinen suhde omiin vanhempiin, etenkin isään, hoitolaitoksen rutiinit, lapset ja Karl Ove. Epävarmuus ja pelko, ahdistus ja pakeneminen.
Lokakuun lapsi poikkeaa selvästi Boström Knausgårdin aiemmista teoksista, eikä ainoa ero ole se, että nyt hän ei salaa itseään alter egon taakse, vaan on selvästi oma itsensä. Lokakuun lapsi ei ole oikeastaan romaani, vaan jonkinlainen terapiakirjoitus, hajanaisten ajatusten kiehtova yhteenliittymä, tapa saada kiinni elämästä. Ja kyllähän Linda Boström Knausgårdin kanssa haluaa myötäelää, häntä haluaa ymmärtää. Kannattaa siis lukea.