Kasvitko älykkäitä, älkää nyt viitsikö! Stefano Mancuson kirja herätti huomion provosoivalla otsikoinnillaan, ja siihen kirjoittaja ja kustantaja ovat varmasti tähdänneetkin. Mutta miten kasvien kohdalla määritellään älykkyys?
Firenzessä kasvineurobiologian laboratoriota johtava tutkija Stefano Mancuso näkee kasvit solujensa yhteisönä: kuin yhdessä kieppuva parvi lintuja, joista yksikään ei varsinaisesti ohjaa lentoa, mutta jokainen reagoi lähellään oleviin. Yhdessä toimittaja Alessandra Violan kanssa kirjoittamassaan kirjassa Loistavat kasvit Mancuso käy läpi muun muassa kasvien vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa ja omien osiensa välillä: miten ne aistivat mitä ympärillä tapahtuu ja välittävät siihen liittyviä viestejä kasvin sisällä tai kasvilta toiselle.
Kasvien mahdollinen äly riippuu tietysti myös siitä, miten älykkyys määritellään. Mancuso on päätynyt määritelmään, jonka mukaan älykkyys on ”kyky ratkaista ongelmia”, ja esittelee kasvien ratkaisuja muun muassa tuholais-, kuivuus- ja ravinto-ongelmiin. Mancuso tuntuu haluavan nähdä kasvien ”ongelmanratkaisussa”, tai vasteissa ympäristössä tapahtuviin ilmiöihin, paljon tarkoituksellisuutta, ja sotkee pakkaa sanavalinnoilla, joiden myötä evoluutio ja ympäristöoloihin sopeutuminenkin näyttäytyvät päämäärätietoisena toimintana ja kasvit aktiivisina toimijoina. Jään miettimään, minkä verran tässä todellisuudessa on puhdasta evoluution satunnaisuutta ja sen myötä kehittynyttä molekyylibiologiaa, joka ihmisen on helppo – niin halutessaan – hahmottaa tarkoituksellisena.
Mielenkiintoinen Mancuson kirja ehdottomasti on; vähintäänkin se opettaa kasveista paljon enemmän kuin koulun biologian tunnit koskaan. Kovin syvälle asioihin ei mennä, mutta uutta tietoa tulee – Mancuson mukaan tiedämmekin kasveista kovin vähän ottaen huomioon kuinka keskeisiä ne ekosysteemeille ja elämällemme ovat.
Mancusolta on suomennettu muitakin kirjoja, muun muassa Kirjavinkeissäkin aiemmin arvioitu Kasvien vallankumous (2017).