Mistä tunnistaa suuren romaanin? Vaikkapa siitä, että se ruokkii tasapuolisesti sekä älyä, tunnetta että mielikuvitusta. Se haastaa lukijansa pohtimaan ja eläytymään. Sitä ei voi jättää kesken, vaan on ahmittava sivu toisensa jälkeen, ja 360 sivuakin luettuaan ajattelee, että joko tämä nyt loppuu.
Tällainen romaani on Loistava ystäväni, yksi tämän kevään kirjallisista merkkitapauksista. Se kertoo kahdesta tytöstä, minäkertoja Elenasta ja Lilasta, hänen ystävästään. Ystävyyden alku on kivikkoinen, kateus ja keskinäinen kilpailu jylläävät, mutta vähitellen tytöt hitsautuvat yhteen yhä läheisimmiksi. Elena ja Lila elävät köyhien arkea 1950-luvun Napolissa, joka ei tässä kirjassa ole pelkkä taustamiljöö, vaan melkein kuin yksi romaanihenkilö, niin elävä kuva siitä syntyy: lukija voi kuulla äänet, aistia värit ja hajut.
Elämässä ei ole paljonkaan nykypäivän ihmiselle tuttuja itsestäänselvyyksiä, joista yksi on koulutus. Molemmat tytöt ovat tahollaan hyvinkin lahjakkaita, varsinkin Lila, joka Pikku naisia -kirjan luettuaan päättää itsekin kirjoittaa sellaisen teoksen, joka suo rikkautta loppuelämäksi. Koulunkäyntiin avautuu kuitenkin mahdollisuus vain Elenalle, jonka kotona itsepintainen opettaja saa tahtonsa läpi; Lila jää auttelemaan isäänsä suutarinverstaassa ja äitiään taloustöissä, mutta unelma paremmasta jää elämään.
Vuodet kuluvat, Lila raataa kotonaan ja Elena koulussa. Tytöt ovat kovin erilaisia, mutta toiveet ja haaveet yhdistävät heitä. Lila on peloton, uhmakas ja puolensapitävä, Elena taas hiljaisempi tarkkailija. Lapsena kulmikas ja kaita Lila kasvaa kaunottareksi, kun Elenasta tulee hieman ylipainoinen ja finninaamainen. Kumpikin kokee tahollaan eroottisen heräämisensä. Kirja loppuu tyttöjen ollessa 16-vuotiaita kovin erilaisissa elämäntilanteissa.
Ferrante on mestarillinen kertoja. Hän kuvaa sekä yhteiskunnan murrosta että yksilön kehitystä samalla hienovaraisella tavalla. Kuitenkaan kirjassa ei ole mitään akateemisen kuivaa, vaan se elää ja hengittää. Tässä yhteydessä on mainittava, että Elena Ferrante on salanimi, jonka taustalla olevaa henkilöä ei kustantajan lisäksi tiedä juuri kukaan: kirjailija on halunnut, että hänen teoksensa puhuvat puolestaan, ja sen Loistava ystäväni totisesti tekee. Jään lukunälkäisenä odottamaan sarjan seuraavaa osaa.