Tänä keväänä olen löytänyt jo muutaman söpön uuden kirjatuttavuuden. Tuorein niistä on Loisku, pieni ankanpoikanen.
Loiskun päivä sekä Loiskun eväsretki antavat lukijalleen juuri sitä, mitä teoksilta nimien perusteella voikin odottaa; tarinat ihan tavallisesta päivästä sekä piknikretkestä kavereiden kanssa. Siis juuri niistä asioista, jotka ovat lapsen elämässä suuria ja tärkeitä, pohdituttavat ja tuovat iloa, miksei myös surua. Erityisesti Loiskun eväsretki -kirjassa tunteet pääsevät esille, kun tekstityksissä korostetun suurella fontilla on nostettu juuri adjektiiveja sekä tuntemista kuvaavia verbejä. Milloin Loisku on innoissaan, milloin ymmällään ja milloin häntä hieman surettaakin.
Kuten aiemmin Pulmu asuu -kirjan yhteydessä kirjoitin, pidän lastenkirjoista, joissa puhutaan ihan oikeista, arkisista asioista. Toki suuria seikkailuja ja ihmeellisiä asioitakin välillä tarvitaan, mutta pääasiassahan elämä kuitenkin on melko tavallista ja sellaisenaan merkityksellistä. Erityisesti lapset nauttivat näiden itselleen tuttujen asioiden kertauksesta. Niin ikään Mellingin yksinkertainen kuvitus sopii tähän kokonaisuuteen kuin nakutettu.
Tässä siis jälleen kerran suositeltava lastenkirjasarja. Paksut kartonkisivut mahdollistavat hieman kovakouraisemmankin lueskelun, joten Loiskun kanssa voi vaikkapa aloitella lukutaipalettaan.