Olin odottanut tätä kirjaa ja kun sen sain, aloin heti lukea. Ensin tuli kuitenkin fiilis, että ei, en jaksa taas vuoden 1918 juttuja… Vaan mitä kävi? Loiset tempaisi minut mukaansa sellaiselle matkalle, että ei paremmasta väliä. Teksti on niin kertakaikkisen vetävää, että oli nautinto lukea sitä.
Jos on lukenut Kari Valton edelliset Pajarit-sarjan kirjat, Pajarit ja Keisarin, niin tämä on kolmas kirja samasta suvusta, vaikka ajallisesti onkin se ensimmäinen. Jos et vielä ole lukenut niitä aikaisempia, voitkin aloittaa tästä kolmannesta.
Loiset-kirjasssa eletään 1910-lukua ja erityisesti vuotta 1918. Emil ja Tilda Valto ovat Lapinjärvellä ja ison talon palkollisia, loisia. Lapset ovat pieniä ja vain yrittävät pitää elantoa yllä. Tilda on topakka nainen ja Emil vaikuttaa jäävän vähän sivuun, kun Tilda määrää ja onpa hyvinkin usein oikeassa.
Kun sisällissota syttyy, sitä kuvataan niin, että väkisinkin sitä innostuu ja tulee asioita eteen, joita ei ole ennen edes ajatellut. Tilda ja Emil eivät osallistu kummankaan puolelle vaan jännittävästi keikkuvat molemmin puolin, koska harjoittavat kauppaa. Toisinaan on kiperät paikat, mutta aina jotenkin selvitään.
Kari Valto osaa dialogit! Kirjan henkilöt ja tapahtumat oikein syttyvät eloon, kun vuoropuhelu on niin nasevaa, rikasta ja murteellista. Tekee aina mieli ääneen lukea. Vaikka tilanne ja elämä oli vaikeaa, huumori on sellaista maistuvaa tahatonta tilannekomiikkaa.
Kaiken aikaa Tildaa ja Emiliä harmittaa olla toisten nurkissa, kun haaveena olisi se oma tupa ja oma lupa. Niinpä he sitten tekevät sitä kaikenlaista kauppaa ja kun saavat siitä tuloja, laittavat talteen. Jotenkin vaan Tilda ja Emil ovat kyllä melkoinen kirjan sankaripari.
Tämä sankaripari on kirjailijan isoisovanhemmat, joten tällaisia kirjoja on varsin kiintoisaa lukea, missä tapahtumat perustuvat tositapahtumiin ja joiden henkilöt ovat oikeasti joskus olleet elossa. Kirjassa on karttakin, että voi nähdä, missä he liikkuivat.
Kylläpä oli mukaansatempaava kirja!