Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elis Mäki on tehnyt päätöksensä, lopullisen sellaisen. Jos hän ei seuraavien 365 päivän, vuoden, aikana keksi pätevää syytä jatkaa elämäänsä, hän lähtee tästä maailmasta omatoimisesti. Keinoa hän miettiikin jo valmiiksi. Vuoden aikana mies muuttaa Töölöstä lähiöön ja asettuu kasvotusten paitsi oman menneisyytensä myös raadollisen, suomalaisen lähiötodellisuuden kanssa. Eliksen tarinan rinnalla kulkee hänen lapsuudenystävänsä, läpimurron kynnyksellä kuolleen elokuvaohjaaja Johan Raution tarina.
Romaanin maailmaan kuuluvat myös Guy de Maupassantin Bel-Amin pohjalta tekeillä oleva elokuvakäsikirjoitus, nettikameran edessä klassikkoja lukeva nuori kaunis nainen, joka pitää blogia, mutta ei kameran edessä sano koskaan sanaakaan, diktaattoreista patsaspuistoa rakentava omalaatuinen taiteilija sekä esikaupungeissa sanomaansa paasaava oikeistopoliitikko.
Lopulta ei ole varmaa, mistä Eliksen tarina alkaa ja mihin se loppuu vai onko Elis edes tarinansa päähenkilö. Välillä tuntuu, että Raution tarina olisikin tärkeämpi… Elis ehkä kuitenkin löytää tasapainon, sopusoinnun ja sen kaivatun lohdun.
Tommi Melender käyttää paljon erilaisia kirjallisia tyylejä ja strategioita ja päätyy välillä ironian maustamaan mustaan satiiriin. Moniaineksisuus voi koitua monelle hankalaksi ja langettavaksi tekijäksi, mutta kirjoittaja on taitava. Runoilijana aloittanut kirjailija yltää välillä jonkinlaisen huumorinkin puolelle, kun hän kertoo esimerkiksi betonilähiöiden ostoskeskusten groteskeista, omalaatuisista henkilöistä ja pornoyrittäjästä, joka filosofoi omiaan. Rumuuden estetiikkaa ja maailman rappiota kuvaava romaani maailman nykyisestä hulluudesta ja toisaalta sattumanvaraisuudesta.
Kirjassa on hyviä dialogeja, vinkeää kerrontaa, lähes runouteen yltävää pohdintaa sekä paljon erilaisia käänteitä. Se on viisas, vaikea ja lopulta myös palkitseva lukukokemus: kiinnostavia viitteitä nykyihmisen ajatuksista. Kirja tarjoaa esteettistä mielihyvää, jos sen vain jaksaa lukea.
Tunnustan, että itselleni aloittaminen oli hieman kangertelevaa. Kun alkuun pääsi ja sai teemasta kiinni, tämä alkoi vetää puoleensa yhä enemmän. Suosittelen kotimaisesta, valtavirrasta poikkeavasta proosasta kiinnostuneille – tämä tuskin sopii ihan jokaiselle…