Tämä Tintti-seikkailu on ilmestynyt alunperin suomeksi nimellä Särkynyt korva. Aiempi vuonna 1974 ilmestynyt suomennos perustui vuonna 1943 uudelleenpiirrettyyn ja väritettyyn laitokseen alkuperäisestä albumista, mutta tämä facsimile-laitos on uskollinen alkuperäiselle vuoden 1938 mustavalkoiselle painokselle.
Kirja on näyttävä: ohuen pehmeäkantisen albumin sijasta se on tukeva kovakantinen teos. Sivuja on 140 entisen 62:n sijasta, joten taitto on väljempi ja kuvat isompia. Vuoden 1974 laitoksesta jouduttiin myös tiivistämisen merkeissä poistamaan joitain kohtauksia, jotka ovat nyt mukana.
Isommat ruudut antavat tarinalle tilaa hengittää ja mahdollistavat myös isommat puhekuplat. Suomennoskin on tehty uusiksi, tosin suomentajaa vaihtamatta: käännös on Heikki Kaukorannan työtä kuten edellinenkin. Uusi suomennos on selvästi vanhaa viehättävämpi.
Lopputulos on siis tyylikäs. Vaan kuinkas tarina? Museosta varastetaan fetišši, joka palautetaan seuraavana päivänä paikoilleen. Tintti oivaltaa, että palautettu fetišši on väärennös: sen korva ei ole lohjennut kuten alkuperäisen. Tintti alkaa jäljittää varkaita. Matka vie hänet San Theodorosin kuvitteelliseen banaanivaltioon Etelä-Amerikassa ja sekaantumaan San Theodorosin ja naapurivaltion Nuevo Ricon väliseen sotaan. Lopulta Tintti päätyy viidakkoon fetiššin tehneiden arumbayo-intiaanien luokse, jossa fetiššin salaisuus lopulta selviää.
Tarinassa on vahva kolonialistinen sävynsä ja rasistiset piirteensä. Se on myös ajankohtainen: albumissa kuvattu Gran Chapo -sota perustuu Bolivian ja Paraguayn väliseen Gran Chaco -sotaan, joka käytiin länsimaisten öljy-yhtiöiden kannustamana vuosina 1935–37.
Albumi on ensimmäinen Tintti, jossa matkustettiin kuvitteelliseen maahan. Ensiesiintymisensä tekee kenraali Alcázar, joka kohdattiin sittemmin monia kertoja. Albumi on viimeinen, jossa Tintti kuvataan lehtimiehenä – ehkä hyvä niin, koska Tintti on aivan surkea toimittajana, keskittyessään vain rosvojen jahtaamiseen toimittajantyön sijasta.
Sarjassa ilmestyy yhdeksän albumia.