Yksi fantasiakirjallisuuden merkkipaaluista on Robert E. Howardin Conan Barbaari -hahmo. Howard käynnisti Conanilla fantasian miekka ja magia -alagenren, josta barbaarifantasia laajeni omaksi alagenrekseen ja lopulta muuttui omaksi kliseekseen. Howard kirjoitti sankaristaan vaikuttavan määrän novelleja, mutta vain yhden romaanin, Lohikäärmeen hetken.
Tarina alkaa kuin velhovoimien avustamana Nemediassa valtaan noussut Tarascus lähtee sotaretkelle. Sen kohteeksi sattuu Aquilonia, jossa Conan on parhaillaan hallitsijana. Velhovoimat ovat Conanin väelle liikaa ja Conan vangitaan. Häntä ei kuitenkaan voi nujertaa, vaan tästä alkaa seikkailu, jossa Conan pyrkii palaamaan jälleen hallitsijaksi.
Lohikäärmeen hetki on iästään huolimatta hyvin vetovoimainen teos. Howard kirjoittaa räiskyvää toimintaa ja suoraviivaista seikkailua, joka on yksinkertaisesti toimivaa. Samalla taustalla häärii muutamia mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Kirjaa lukiessa täytyy muistaa, että siinä olevat seikat eivät olleet niin ylikäytettyjä 1930-luvulla.
Kirjan pahin ongelma on sen rytmitys. Liekö syynä Howardin tottumattomuus pitkään formaattiin vai sitten tahto saada teksti nopeasti valmiiksi, mutta Conan säntäilee kohtauksesta toiseen. Yleisesti Howardia on kritisoitu editoinnin vähyydestä ja se näkyy tässäkin teoksessa hyvin.
Kokonaisuutena Lohikäärmeen hetki on hyvää viihdettä. Se ei ihan yllä parhaimpien Conan-tarinoiden joukkoon, mutta on silti lukemisen arvoinen teos.